Taas heräsin kello 3.30. Varsin ikävää. Sinnittelin tunnin verran sängyssäni, mutta koska unta ei enää tullut ja työasiat alkoivat pyöriä mielessä, nousin pois. Join lasillisen maitoa ja söin muutaman digestive-keksin. Nyt odottelen, alkaisiko vielä ramaista, niin että voisin sujahtaa uudelleen lakanoiden väliin ja vielä uinahtaa, onhan viikonloppu ja hyvää aikaa nukkkua.

Tällä viikolla olen herännyt yleensä 4.30, vaika kellon olen laittanut soimaan vasta 5.40. Ärsyttävää. Tiedän kyllä syynkin unettomuuteen: työstressi. Lukuvuosi on edennyt niin pitkälle, että stressi alkaa kumuloitua ja unettomuus olla jokaöistä. Olen työskennellyt tälläkin viikolla iltaisin jopa 20.30:een asti. Ulkoiluun ei ole jäänyt aikaa, ja vielä odottavat tarkistamista neljän luokan kokeet, yhdet pitkät kirjoitelmat sekä yhden luokan isot projektityöt. Neljä arviointikeskusteluakin on rästissä, kun asianosaiset eivät ole varanneet aikoja, vaikka määräaika oli jo marraskuussa. Keskustelut on nekin käytävä iltaisin. Mistä löydän aikaa kaikkeen, siinäpä pulma. Onneksi seuraavassa jaksossa minulla on hiukan vähemmän tunteja. 

Eilen kärsin ikävästä jumittavasta päänsärystä, joka johtuu ffp2-maskin käyttämisestä. Pitkinä työpäivinä maskia joutuu käyttämään lähes kymmenen tuntia, koska sitä tarvitaan sekä työmatkalla bussissa että työpaikalla. Vaihdan maskia parin tunnin välein, mutta sekään ei auta. Maanantait ja perjantait ovat pahimpia, ja silloin seurauksena on pari päivää jatkuva  päänsärky. Sitä aiheuttaa myös jatkuva niskajumitus, joten ei ole ihme, että myös kipu herättää aamuyöstä. Eilisiltana otin särkylääkettä, mutta ei se auttanut, vaan särky jatkuu edelleen.

Illalla katsoin Perjantai-ohjelmaa, jossa kerrottiin, kuinka univaje haittaa aivotoimintaa ja altistaa aivosairauksille kuten myös sydän- ja verisuonisairauksille. Siitä olen ollut kipeän tietoinen kaikkien näiden vuosien ajan, jolloin olen unettomuudesta kärsinyt. Nyt ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin olen edes osan työvuodesta pystynyt olemaan ilman lääkkeitä. Ihanaa, että se on ollut mahdollista edes joitakin viikkoja. Se antaa toivoa, että kun puolentoista vuoden kuluttua viimein pääsen eläkkeelle, saan lopullisesti luopua lääkkeillä nukkumisesta. Toivottavasti terveys kestää sinne asti ja sen jälkeenkin!

Olen neuvotellut ensi vuodeksi 75 %:n  työaikaa. Jospa sen jaksaisin vielä. Ikätoverit ovat olleet eläkkeellä jo pari vuotta ja keskittyneet lapsenlapsiinsa. Minä vain joudun odottelemaan henkilökohtaista eläkeikääni... Palkka putoaa neljänneksellä, mutta stressi toivottavasti vähenee myös. Nyt tuntuu vaikealta ymmärtää, miten nuorempana jaksoin 55 tunnin työviikkojen lisäksi opiskella työn ohessa, johtaa kuoroa ja laulaa itsekin kuorossa. Kyllä ikä nyt painaa!

Eilen olin aivan poikki, kun tulin kotiin puoli viiden maissa. Olin lähtenyt seitsemältä ja tehnyt täyden työpäivän. Päivällisen jälkeen alkoi väsyttää ihan kauheasti ja nukahdin taas telkkarin ääreen, vaikka tarkoitus oli katsoa kuuden uutisia. (Samoin on käynyt joka ainoana päivänä tällä viikolla.) Herättyäni haukottelin edelleen, mutta pakotin itseni lähtemään ulos. Kävelin lumipyryssä äänikirjaa kuunnellen puoli tuntia ja kolasin sen jälkeen velä hetken lunta pihamaalla. Päänsärky ei hellittänyt, mutta olin tyytyväinen itseeni siitä, että olin saanut luuni liikkeelle. Myöhemmin Armaani vielä hetken aikaa hieroi hartioitani, mikä tuntui mahtavalta.    

To do -lista on pysynyt samana koko viikon - juuri mitään en ole saanut tehtyä iltaisin, kun vapaa-aika on mennyt uinailuun nojatuolissa. Eniten harmittaa se, etten ole ystävien kanssa ehtinyt olla yhteyksissä viikkokausiin. Nyt viikonloppuna pitää yrittää pysyä hereillä ja saada aikaan mahdollisimman paljon. Jäimme onneksi taas kotiin lumitöiden tekemisen vuoksi, vaikka tarkoitus oli lähteä hiihtelemään lomakotiin. Ehkä käymme katsomassa täällä, olisiko jossakin kunnossa olevia latuja. Lumitöitä myös riittää, kun lunta tupruttaa lisää kaiken päivää. Pullaakin tekisi mieli leipoa. Jospa jätänkin enimmät työasiat (taas) odottamaan ja vietän vapaan viikonlopun? Korjaan vain yhdet kokeet... tai kahdet. Loput odottakoot uuden jakson alkua.

Vieläköhän kannattaisi käydä kokeilemassa nukkumista? Arkipäivänä kello soisi juuri nyt. Tuuli humisee ja on pimeää. Jospa onnistuisi! 

 

JK Sain nukuttua vielä klo 6 - 9. Jes!