Ukrainan sota jatkuu entistä kauheampana. Uutiset kertovat siviilien julmasta tappamisesta, nälkään ja janoon näännyttämisestä kellariloukoissa, naisten raiskaamisista, kidutuksesta. Ja Venäjä väittää Ukrainan itse tehneen kaiken. Monet kaupungit on tuhottu tyystin, sähkölinjat katkottu, vesijärjestelmät tuhottu, kauniit rakennukset pommitettu maan tasalle. Kuinka kauan venäläiset uskovat oman maansa propagandaa, jossa länsi valehtelee ja suotta syyttää Venäjää?

Mietin niitä miehiä, jotka ampuvat ruokaa etsiviä siviilejä lähietäisyydeltä päähän ja jättävät ruumiit lojumaan kaduille. He ovat jonkun poikia, miehiä, isiä. Mikä saa ihmisen olemaan niin julma toiselle? Onko kyse siitä, että sotilaat ovat joukkohysteriassa ja -hurmiossa olevia varusmiehiä, jotka toteuttavat pelimaailmassa oppimiaan taistelukeinoja? Ovatko he tsetseenitappajia, jotka on värvätty varta vasten paikalle, koska venäläisillä saattaa olla sukulaisia Ukrainassa ja siksi säälin tunteita jäljellä? Vai onko käsky yksinkertaisesti käynyt ylimmältä taholta: tuhotkaa siviilit ja infrastruktuuri, jotta ukrainalaiset saataisiin eliminoitua, koska eivät halunneet vapaaehtoisesti liittyä aiemman omistajan helmoihin takaisin?

Kuinka ukrainalaiset voivat jatkaa elämäänsä tämän jälkeen? Onnellisia ne, jotka ovat päässeet pakenemaan näkemättä sotatoimia tai joiden koti kuin ihmeen kautta on säilynyt ehjänä ja omaisuus tallessa. Ehkä he voivat joskus vielä palata kotimaahan. Entistä elämästä ei kuitenkaan enää edes voi haaveilla.

Suomalaiset miettivät nyt, hyökätäänkö tännekin, ja jos, niin milloin. Muutamassa viikossa suomalaisten ajatusmaailma on keikahtanut uuteen asentoon. Itänaapuriin ei voi luottaa yhtään. Sieltä käsin valehdellaan musta valkoiseksi ja pidetään oma kansa täysin pimennossa. Totuuden puhuja voidaan heittää vankeuteen 15 vuodeksi. Kuulustelumenetelmätkään eivät vastaa meikäläisiä - raakuus kuuluu asiaan.

Ahdistaa ajatella, milaista on mariupolilaisten ja muiden miehityksen alla elävien elämä tällä hetkellä - niiden, jotka ovat edelleen elossa talojen kellareissa ja raunioissa. Tuhannet lienevät jo menehtyneet nälkään, janoon ja sairauksiin.

Kunpa Venäjä saataisiin jotenkin pysäytettyä! Tavallaan ukrainalaiet taistelevat meidän ja muiden eurooppalaisten vapauden ja koskemattomuuden puolesta. Nato, jolta Ukraina turhaan toivoi apua ensi hetkistä asti, ei ole pystynyt toimimaan. Kuinka kävisi, jos Suomi ja Ruotsi liittyisivät siihen, heltiäisikö sittenkään apua, vai pelkäisikö Nato nousta Venäjää vastaan? "No acts, talk only"?

On hirvittävää ajatella sodan uhrien mittaamatonta inhimillistä kärsimystä. Uskon silti myös siihen, että niin kansakuntien kuin yksittäisten ihmisten asiat ovat Kaikkivaltiaan tiedossa. Voi olla, että ihmiskunnan loppu on lähempänä kuin uskommekaan. Jos ei sotien ja niiden myötä ydintuhon, niin viimeistään ihmisen itsensä aiheuttaman ilmastonmuutoksen ja sen seurausten takia. Nälänhädät, kuivuus, lajikato, taudit... Ihmiskunnan ongelmat ovat niin suuria, että olen skeptinen sen suhteen, voiko löytyä yhteistä tahtoa edes niiden asioiden suhteen, joihin voitaisiin vaikuttaa.  Tämäkin on tiedossa. Raamatun lehdiltä voi lukea kuvauksia kauheuksista, joita tulee tapahtumaan - kaikki menee vain hurjemmaksi, kunnes koittaa viimeinen päivä. Kehotus kuuluu: olkaa rohkeita. Pahuus ei saa viimeistä sanaa. 

On ihmeelllistä, kuinka hyvissä oloissa ja tasapainoisessa yhteiskunnassa olemme saaneeet viime sotien jälkeen elellä. Kuinka se on vaikuttanut meihin? Olemmeko tyytyväisiä ja kiitollisia, tasapainoisia ja hyvään pyrkiviä? Ammennammeko omasta hyvästämme niille, joilla ei ole yhtä hyvin? 

Sodan meille ulkopuolisille aiheuttamaan ahdistukseen asiantuntijat antavat ohjeeksi rajoittaa uutisten katsomista yhteen kertaan päivässä ja ilon vaalimista omassa elämässä. Parhaiten voi auttaa lahjoittamalla sodasta kärsiville rahaa luotettavien toimijoiden kautta - ja laittamalla kätensä ristiin ja turvautumalla taivaallisiin voimiin. Murehtiminen ei lisää elämää kyynäränkään vertaa, sanoi Jeesus. (Kuinkahan sen on käännetty nykyisissä raamatunkäännösversioissa?) Ei ole kenellekään hyödyksi, jos masennumme ja käytämme aikamme murehtimiseen. Sopii vaikkapa valmistautua pääsiäisen seuraamalla ristin tien kertomusta. Toivottavasti pääsiäisen riemullinen sanoma kajahtaa vapaassa Ukrainassa!