On niin ihanaa, kun tulee kunnon kevät! Peipposia on kuunneltu jo useita viikkoja, västäräkkejä odotellaan.

Pääsiäisen aikaan olen tehnyt paljon lintuhavaintoja: tavallisten mustarastaiden, tinttien ja varisten lisäksi olen nähnyt joutsenia, töyhtöhyyppiä, telkkiä, nokikanan, lokkeja sekä kurkia. Piti kyllä mennä pääkaupunkiseudulta vähän pohjoisemmaksi, jotta oli pellonreunoja ja järvenrantoja, joissa tehdä havaintoja. Kovin lämmintä ei vielä ole - aamuisin voi hiihtää tai kävellä hankiaisella. Aurinko kuitenkin selvästi lämmittää ja lumet hupenevat. 

Kirkas, aurinkoinen sää nostaa myös mielialaa. Kaikki viime viikkojen huonot, järkyttävät uutiset ovat vieneet iloa elämästä. Kuinka joku voi olla niin raaka ja julma toisille eläville ihmisille? Vastapainoksi tarvitaan luonnon kauneutta, ihmisten välistä ystävyyttä ja välittämistä sekä pääsiäisen lohdullista sanomaa: kaikki ei pääty kuolemaan. Asiantuntijat muistuttavat, että jos liikaa seuraa sotauutisia ja muu elämä jää sivummalle, ei enää jaksa olla toimintakykyinen ja auttaa tarvitsevia. Siksi saa myös iloita niistä asioista, jotka ovat hyvin.
 

Tapasin pääsiäisenä rakkaita veljenpoikia. On hauska ja vähän haikeakin seurata, kuinka he kasvavat kohti aikuisuutta, sen hyviä mutta myös raskaampia puolia. Vanhin odottaa kutsuntakutsua. Hui. Tätiä kauhistuttaa ajatuskin noin nuorten miesten lähdöstä isänmaan palvelukseen - ihan lapsia vielä! Nuorinkaan ei ole enää mikään aloittelija koulutiellä. Yläkoululainen ei tiedä, mihin elämässä suuntautuisi, vaikka nykyisin siitä pitäisi päättää jo kovin varhain.

Yhtä kaikki, keväthangilla oli hauska tallustella yhdessä ja miettiä ensi kesän puuhasteluja - jos Luoja suo. Ehkä viljellään perunaa kotitarpeiksi. Ehkä korjataan mökin katto. Minun piti talven aikana hankkia keittösuunnitelma mökin uudistamista varten, mutta en ole saanut aikaan. Ehkä on jo myöhäistä tilata mitään ja kaikki siirtyy taaas vuodella eteenpäin.

Katselin pari päivää sitten erään lomanaapurin pihan tulppaaneita, joiden lehtien kärjet olivat jo maan pinnalla näkyvissä. Tänään katsahdin samoihin tulppaaneihin, ja nyt lehdet olivat jo 15 sentin korkuisia! Onpa vauhti. Kotikadulla ovat metsämansikan lehdet nousseet kadunvarressa olevan puun juurelle, ja naapurin takatalveen kuolleet krookukset nostavat uusia lehtiä esiin. Luonto ei luovuta.