Armaani lähti tänään maalle. Siellä on paljon sukua koolla. Minä jäin kotiin, koska on paljon korjattavia kokeita ja muita arviointeja tehtävänä. Se ei harmittanut kovin paljon, sillä huomenna on äitienpäivä, ja sitä varmasti juhlitaan siellä monen sukupolven voimin. Minua päivä ei ole ennen kovin paljon haitannut, sillä olen vieraillut oman äitini luona ja yritänyt tehdä päivästä hänelle juhlan. Äidin kuoleman jälkeen ei ole enää ollut syytä juhlia. Vanhempien hautakin on niin kaukana, etten pääse sinne sytyttämään kynttilää.

Tänään iltapäivällä luin yllättäen lehdestä, että tänään onkin lapsettomien lauantai! Siis on muitakin, joilla on sama tilanne kuin minulla: on äitienpäivän aikaan haikea mieli sen vuoksi, ettei elämä ole suonut lapsia. Meillä onkin oma nimikkopäivä. Ei sillä niin väliä muuten, mutta aivan ilmeisesti media silloin nostaa aiheen esille: kaikilla ei ole lapsia, eikä se ole välttämättä oma päätös. On hyvä huomata, ettei ole ainoa, joka joutuu asiaa käsittelemään. Joillekin tilanne voi olla todella ahdistava ja kipeä, varsinkin jos on tuloksetta yrittänyt saada lasta mahdollisesti vuosia. Monet parisuhteetkin ovat särkyneet lapsettomuuden vuoksi, kun toinen on halunnut lähteä yrittämään lasta uuden kumppanin kanssa.   

Minun elämäni on ollut ihan hyvää ilman lapsiakin, mutta olisi se ollut taatusti aivan toisenlaista, jos nuorena olisi osunut sopiva kumppani kohdalle ja lapsia syntynyt. Vaikea edes kuvitella. Nyt ystävät hoitelevat lapsenlapsiaan ja kilvan ylistävät isoäitiyden onnea. En sitä yhtään epäile. Omalla kohdalla vaikein aika tullee vanhana, varsinkin jos muistisairaus iskee niin kuin vanhemmilleni kävi. Hoivakotiin pääsy vaatii omaisiltä sinnikkyyttä, ja siellä hyvän hoidon saaminen jatkuvaa yhteyttä omaisen ja hoitohenkilökunnan välillä. Jos vaativaa omaista - tai ylipäänsä omaista - ei ole, vanhus on helppo unohtaa. 

Voihan olla, ettei tämä pelko koskaan toteudu. Eihän elämänsä päivien määrää tiedä. Ei tietysti myöskään tiedä sitä, olisivatko mahdolliset lapset olleet kiinnostuneita äitivanhansa hoidosta. Taitaa olla viisainta todeta vain, että tämä elämä meni näin, ja sillä siisti. Tänään on hyvä. Voihan olla tulevaisuudessakin.