Koronaa on nyt sairastettu puolitoista viikkoa. Kumpikin meistä sai positiivisen testituloksen, ja tautikin on noudatellut samaa aikataulua, minä vuorokauden edellä. Kuumetta kesti kolme päivää, ja sen jälkeen pääoire on ollut yskä. Astmalääkkeet ovat minulla olleet täysillä, mutta nyt olen jo hiukan alkanut vähentää annostusta. 
 

Rippijuhlat ja mökkiviikko oli jätettävä väliin. Lauantain häät vielä ovat kysymysmerkkinä. Minä arvelen meidän olevan silloin jo täysin toipuneet. Viisi päivää vähintään pitää pysyä kotona, ja sen jälkeen vielä kaksi oireetonta päivää. Tällaista pitkittynyttä yskää ei lasketa enää oireiluksi emmekä enää kuulemma tartuta. Minulla on taudin alkamisesta jo yhdeksän päivää. 
 

Nyt on ollut aikaa lueskella. Harmi vain, että vanhoilla rilleillä en oikein hyvin näe lukea. Huomenna menen lääkäriin ja samalla reissulla hakemaan uudestaan tehdyt rillit, joiden valmistumisesta tuli tänään ilmoitus. Olen lukenut ja kuunnellut monenlaista kevyttä, sillä sairaana ei jaksa kovin vaativiin teoksiin paneutua. Mieluummin kuitenkin luen kuin katson elokuvia tai sarjoja. Pari kertaa olen käynyt ulkona kävelemässä, mutta aika heiveröiseltä olo tuntuu. Ihan kuin ei oikein jaksaisi kävellä. Pitkä uupumus kai kuuluu kuitenkin taudinkuvaan, joten en ole huolissani. Kaikkien paras uutinen oli se, että sukulaiset säästyivät tartunnalta. Vain yksi heistä sairastui, ja hän arveli saaneensa tartunnan jo edellisenä päivänä. Helpottavaa, ettei tarvitse murehtia taudin tartuttamista. Kaikki olivat todella ilahtuneita meidän vierailustamme, ja olisi ollut kurjaa jättää hengenvaarallinen muisto käynnistä jälkeemme. Edellisestä vierailusta olikin jo neljä vuotta. Pitkä matka on esteenä, vaikka olisi ihana nähdä useammin. Heistä taas kukaan ei voi enää matkustaa tänne etelään. 

Täksi viikoksi ennustettiin kovia sateita, mutta ainakaan tänne ei ole osunut kuin muutama heikko sadekuuro öisin. Kasvimaa kaipaisi vettä. Mökille ennustettiin rankkasateita, mutta en tiedä, ovatko ennusteet sielläkään totetuneet. Ensi viikolla on naistenviikko, joten sadesää jatkunee. Meneehän loma näinkin, mitään tekemättä. Nyt pitäisi ryhtyä niihin to do -listan hommiin, joita olen siirtänyt jo monta vuotta milloin helteen, milloin kiireen takia. Työhuone olisi saatava järjestykseen ja kaapit siivottava. Eikä mikään etene, ellen saa vähennettyä tavaraa rankalla kädellä. Se taas on vaikeaa, kun on oppinut säilyttämään kaikkea, jolla voisi vielä olla käyttöä. Ajatus on vanhempien perintöä ja ymmärrän sen hyvin, kun taustalla on äärimmäistä köyhyyttä sota-ajan puutteen ja evakkouden takia. Miksi heittää pois sellaista, jolla voisi vielä olla käyttöä? (Itse asiassa otin uudelleen käyttöön pellavajakun, jonka olen hankkinut 80-luvulla. Hyvin tuntui sopivan juhlamekkoni kanssa, varsinkin kun ei ole mitään mahdollisuuksia lähteä etsimään uutta, eikä vastaavaa varmaan edes olisi saatavilla.)

Vielä on kesääkin jäljellä. Meidän alalla ei voi siirtää lomapäiviä eteenpäin sairastelun takia, mutta jospa vielä toipuisin kunnolla ja voisin loput suunnitelmat totetuttaa. Varsinkin Lapin-reissu viimeisellä lomaviikolla voisi olla kiva, kun edellinen lomareissu jäi kesken. Sitä ennen voisimme mennä maalle muutamaksi päiväksi, ja yksi mökkiviikkokin olisi vielä jäljellä. Sitten sitä onkin jo valmis palaamaan arkeen ja sorvin ääreen... kai.