Kävimme tänään Hämeenlinnan taidemuseossa. Siellä on kolme näyttelyä:

 

Erityisesti ensimmäinen, Käännekohtia, teki minuun suuren vaikutuksen.  Olen huomannut sivuuttavani usein kirjan kannet melkeinpä katsomatta, innokkaana sukeltamaan sisältöön. Nyt tajusin, että kannet ovat itse asiassa hyvinkin oivaltavia ja hienoja taideteoksia. Näyttelyssä heräsi myös muistoja nuoruuden ajoilta, kun monet 50-ja 60-luvun kannet olivatkin tuttuja nuoruusvuosilta. En vain silloin ollut pysähtynyt miettimään, mitä kannen suunnittelija oli halunnut kannellaan ilmaista. Toisessa kerroksessa esiteltiin myöskin rinnakkain taiteilijan suunnitelma sekä toteutunut kansi. Oli mielenkiintoista nähdä, missä muodossa kansikuva oli lähetetty kustantamoon. Tätä näyttelyä suosittelen lämpimästi ainakin kaikille kirjojen ystäville!   

Toisessa rakennuksessa oli Vexi Salmen muistonäyttely. Salmi vaimoineen lahjoitti mittavan taidekokoelmansa Hämeenlinnan taidemuseolle, ja tämä on muistini mukaan jo ainakin toinen näyttely kokoelman töistä. Kerrotaan, että Vexi Salmi osti taidetta intuition mukaan, vaikka hän toisaalta oli myös syvällinen taiteentuntija. Hän on sanonut, että kaikki mitä lauluilla tuli, se taiteeseen meni. Näyttelyssä oli mukana muutama laulunsanoitusoriginaalikin kehystettynä. Oma taidemakuni on varsin erilainen kuin Vexi Salmen, mutta jotkut työt kyllä puhuttelivat minuakin. Eniten pidin Tapani Raittilan maisemamaalauksista. Sellaisia varsin perinteisiä töitä Salmi oli ostanut keräilijänuransa alkuvaiheeessa.

Vexi Salmi on aina ollut keräilijä. Näyttelyssä oli hyödynnetty hänen mittavaa tulitikkuetikettikokoelmaansa. Kuvanveistäjä Kari Cawén oli tehnyt tätä näyttelyä varten teoskokonaisuuden Salmen tulitikkukokoelmasta. Ne olivat hauskoja: mm. pyramidi ja labyrintti tulitikkuetiketeistä.  

Kolmannen näyttelyn kohderyhmää olivat käsittääkseni vauvat, joita rohkaistiin ryömimään ja konttaamaan lattialle asetelluilla patjoilla ja pehmokalusteilla. Lähtiessämme huomasin kyltin, jossa kerrottiin, että näyttely on tarkoitettu kaikenikäisille. Miltähän olisi tuntunut kokeilla pitkästä aikaa ryömimistä? 

Oli todella virkistävää päästä pitkästä aikaa taiteen äärelle. Lähes joka näyttelyssä jokin teos puhuttelee, vaikka kaikki eivät olisikaan kovin mieleisiä. Lienee myöskin yksi taiteen tehtävä tuottaa oivalluksia ja omia tulkintoja kullekin katsojalle.

Seuraavaksi aion mennä Espoosen EMMAan tutustumaan Kyösti Kakkosen taidekokoelmaan. Sitä on kehuttu kovasti, ja sieltä näkemäni kuvat ovat olleet todella kiehtovia.     

Tässä vielä yksi esimerkki tämän päivän näyttelystä: