Viime sunnuntaina oli aivan mahtava päivä loma-asunnossamme. Ensin kiireetön aamu radiojumalanpalvelusta kuunnellen. Sitten hiihtelyä järviladulla auringossa kimmeltävällä ladulla, suksien suihkiessa ihanan talvisesti. Vastaantulijat hymyilivät iloisesti, nopeammat hiihtäjät ohittivat kohteliaasti. Erityisen paljon minua ilahduttivat perheet lastensa kanssa hiihtoladulla. Voiko parempaa mallia suomalaisen talvipäivän viettoon antaa kuin lähteä yhdessä hiihtoretkelle!

Hiihtolenkin jälkeen laitoimme ruokaa, lohimedaljonkeja. Sen jälkeen oli aikaa lueskella. Illalla saunoimme.

Vähän ennen puoltayötä satuin katsomaan ulos yötaivaalle ja huomasin, että siellä saattaa olla revontulia. Laitoimme ulkovaatteet päälle ja lähdimme kävelemään pois katuvalojen lähistöltä. Golfkentältä löytyi riittävän pimeä paikka, jossa toden totta avautuivat upeat näkymät taivaalliseen valoilmiöön. Vihreät revontulet loimusivat pohjoistaivaalla muuttaen koko ajan muotoaan. Pakkasta oli -12°C ja lumi narskui jalkojen alla. Mahtava elämys!  

En ollut osannut äkkiseltään pukeutua riittävän lämpimästi, joten seuraavan päivän kärsin aivastelupuuskista ja kovasta nuhasta, mutta oli se sen arvoista, ei kaduta. Ja tänään nuha olikin jo ohi.