Kävin tällä viikolla kaksi kertaa kirkossa. Tavallisesti olen enemmänkin radioseurakuntalainen. Olin lomailemassa Hämeenlinnan seudulla, joten halusin tutustua Hämeenlinnan seurakunnan toimintasn.

Keskiviikkona oli tuhkamessu Vanajan kirkossa. Se oli todella koskettava ja hieno tilaisuus. Kaikki halukkaat saivat tuhkaristin otsaansa paastonajan alkamisen merkiksi. Lopuksi oli myös ehtoollinen. Välissä hyvät alkupuhe ja saarna, joissa opastettiin paastoon. Kaiken kruunasi toisen papin todella upeasti laulama Herran siunaus. Sävel kuulosti minun korviini syyrialaiselta, mutta en oikeasti tiedä, mistä se oli peräisin. Jäi sellainen olo, että tilaisuus oli huolella suunniteltu ja toteutettu.
 

Tänään olin Hämeenlinnan kirkossa Ukraina-tilaisuudessa sodan vuosipäivän vuoksi. Väkeä oli erittäin paljon liikkeellä. Ensin sytytettiin kynttilöitä torilla kirkon edessä, ja sitten oli tilaisuus kirkossa.  Siihen olin vähän pettynyt. Alku venyi yli kymmenen minuuttia, koska osa ihmisistä alkoi virrata sisään vasta kun tilaisuuden piti jo alkaa. Sitten tiivistettiin penkeissä, sillä kirkko oli täpötäynnä. Kaupunginjohtaja piti loistavan, jämäkän puheen Ukrainan tilanteesta ja siitä, kuinka ukrainalaisia on kaikin tavoin pyritty auttamaan. Sen jälkeen nähtiin Antti Kurosen videotervehdys Åresta. Hän kertoi kuluneen vuoden tapahtumista Ukrainassa.

Sitten ohjelma alkoi piiputtaa: tekniikka ei toiminut kunnolla. Nuoren ukrainalaisneitosen piti laulaa, mutta taustanauhaa ei saatu tietokoneelta millään kuulumaan. Aikaa kului ja ihmiset alkoivat liikehtiä levottomasti. Lopulta tyttö lauloi siten, että hän kuuli musiikin mutta kuulijat eivät. Sama toistui jokaisen laulun kohdalla, ja joka välissä odoteltiin tekniikkaräpeltäjien ponnisteluja. Yhteensä kuultiin neljä laulua. Sen jälkeen suomalaisnainen luki rukouksen, jota ei myöskään saatu näkyviin ukrainaksi, vaikka se aluksi vahingossa oli näkynyt, kun etsittiin musiikkitaustoja...

Lopuksi Hämeenlinnan ortodoksisen seurakunnan pappi ja kuoro toimittivat ehtoorukouksen. Sen alkaessa osa kuulijoista poistui! (Minusta olisi kohteliasta pysyä paikalla, vaikka ei rukoukseen haluaisikaan yhtyä.) Osallistuimme seisaaltamme, kun sellaista ehdotettiin, vaikka se ei ollut pakollista. Kuorolla oli suuria vaikeuksia pysyä äänessä - ehkä he eivät olleet varsinaisia kuorolaisia, tai sitten paikkakunnalla on niin vähän ortodokseja, että kaikki vähänkin laulutaitoiset oli kerätty yhteen. Kanttori oli ainoa, joka pysyi koko ajan oikeassa äänessä. Onneksi hänellä oli kaunis ja kantava ääni.  (Minulle kävi selväksi, ettei minusta missään tapauksessa olisi ortodoksiksi, sillä selkäni ei tahtonut kestää seisomista samassa asennossa pitkään.)
 

Kaiken kaikkiaan harmitti, että suuresti mainostettu tilaisuus oli niin kotikutoinen, ettei esimerkiksi tekniikkaa ollut varmistettu kunnolla etukäteen ja että jokaisen ohjelmanumeron välissä oli pitkä odotusaika, joka sai aikataulun heittämään ja ihmiset kärsimättömiksi. Sen kerran kun seurakunta saa kirkon täyteen väkeä, kannattaisi tehdä kaikkensa, että ohjelma sujuisi täsmällisesti ja harkitusti. Saattaisi jäädä sellainen olo väelle, että tänne voisi tulla toisenkin kerran. 
 

Ennen kynttilöiden sytytystä ja kirkkohetkeä olisi ollut Ukraina-kahvio seurakunnan tilassa torin toisella puolella, mutta paikka oli niin pieni ja väkeä niin paljon, ettei sisään mahtunut kuin murto-osa halukkaista. "Väkeä on kuin helluntaiepistolassa", totesi eräskin nainen yritettyään turhaan päästä sisään. Kirkossa mainostettiin, että kahvio on auki vielä klo 19 asti, mutta tilaisuus kesti 19.20:een, eikä kahviossa ollut enää mitään kirkkohetken loputtua. Ilmeisesti myynti ylitti odotukset moninkertaisesti.

Olipa kiinnostavaa käydä Hämeenlinnan kirkoissa ja nähdä aitoja hämeenlinnalaisia sankoin joukoin.