Muistini huononee kaiken aikaa. Huolestuttaa. Viime aikoina olen joutunut kiusallisiin tilanteisiin. Viikko sitten unohdin villasukat viikonlopun majapaikkaan ja jouduin soittelemaan perään. Onneksi sain ne postissa takaisin.  Eilen unohdin villatakkini lahtelaiseen kahvilaan matkalla Keski-Suomeen. Ei auttanut kuin taas soitella perään ja lähteä tänään aiottua aikaisemmin paluumatkalle saadakseni haettua villatakin kahvilan aukioloaikana. Onneksi sain senkin takaisin. Mikä on tullut, kun en kykene enää pitämään tavaroistani huolta?

Töissä on tuon tuostakin jokin paperi - koe tai muu - kadoksissa. Kaikkia en löydä koskaan. Toki niitä papereita on aivan liikaa eikä järjestelemiselle ja riittävästi aikaa, mutta siltikin. Tilanne ei vuosien mittaan ole tullut paremmaksi vaan päinvastoin.

Ilman puhelimen muistutustoimintoa en enää tulisi toimeen. Äänimerkki havahduttaa muistamaan. Muistilappuja ja allakkaakin tarvitaan.   

Muistisairauksia on suvussani paljon. Ehkä minä raihnas sairastun kaikkein nuorimpana. Voisin mennä neuropsykologin tutkimuksiin, mutta en uskalla.  Kauheaa, jos pelkoni ei olisikaan turha!

Lisäys 11.11.

Tänään sain neljä kertaa huomautuksen siitä, että sotkin sanoja. Useimmiten sanoin päinvastaisen ja ihan eri sanan kuin olisi pitänyt. Tyyliin: 'partikkeli',kun olisi pitänyt sanoa adjektiivi. Ja asiaa korjasin sanomalla: "Pronomini." Piti kirjoittaa 43-44. Kirjoitin 34-35.

Kuulin myös, että olisin joutumassa kolmeen leikkaukseen - jokaisesta kuukauden sairasloma. Lisäksi rusahtanut polvi pitäisi tutkituttaa. En kehtaa esitellä tätä kaikkea lääkärille. Ja omalääkäri on lähtenyt useaksi kuukaudeksi pois. Pitäisi valita uusi.  Muistiasiaa ei ehkä enää kannata mainita listan jatkoksi ihan uskottavuussyistä...).