Luin erinomaisen kirjan:

Satu Salonen Sumutettu sukupolvi (WSOY 2010).

Se on mainio, humoristisen sarkastiseen sävyyn kirjoitettu kirja, jonka alkuosa kertoo Salosen elämästä ja loppupuoli kuvaa hänen ikäpolvensa kokemuksia suomalaisesta työelämästä yrittäjän näkökulmasta. Salonen analysoi, missä on menty pieleen, kun yhä useammat joutuvat syrjään työelämästä joko työttömyyden tai työkyvyttömyyden takia. Työelämä on muuttunut aivan toisenlaiseksi kuin ennen ja on menty monessa asiassa hakoteille. Hyvin tehtyä työtä ei enää arvosteta, ja työllistäminen on tehty uskomattoman hankalaksi. Tukiviidakot ja mutkikkaat säädökset estävät ihmisiä tekemästä työtä ja voimasta sen myötä paremmin. 

Kirjan tyyli on suorasukaista, kerrassaan hykerryttävää luettavaa. Monesta asiasta olen aivan samaa mieltä, mutta enpä osaisi noin terävästi ja selkeästi sanoa. Nautin muutenkin Salosen omintakeisesta esitystavasta.

Salonen sairastaa neurologista sairautta, joka on tehnyt hänestä omien sanojensa mukaan tyhmän, koska hän ei enää osaa laskea eikä voi tehdä entistä talouspäällikön työtään. Tällaisen kirjan kirjoittamisesta on tyhmyys kaukana: hänen ajatuksensa  on kirkas ja ilmaisu eloisaa mutta helppolukuista. Voi hyvällä syyllä sanoa, että teos herätti paljon ajatuksia. Tämä kirja olisi hyvä luettaa kaikilla, joilla on jotakin valtaa ja vastuuta työelämän kehittämisestä.

Muutaman toiston ja yhden epäselvän kohdan olisin karsinut, muuten pidin kovasti. Suosittelen kaikille, joita työelämän vaiheet ja nykytila kiinnostavat. Aion itse lukea Salosen muutkin kirjat  Sairaan hyvä potilas (joka on ollut lukulistallani jo pitkään) ja Pääasia. Löysin myös Salosen blogin, josta ilokseni luin, että hän kirjoittaa taas uutta kirjaa. Työelämästä pois siirtyminen onkin johtanut hänen elämänsä aivan uusille urille.