Kävin eilen lähikirjastossa palauttamassa kassillisen kirjoja, jotka ennätin hienosti lukea, kun olin niin pitkään sairaana. Kaksi kirjaa nousi ylitse muiden sellaisina, että niitä oli välillä vaikea laskea kädestään ennen kuin oli lukenut loppuun. Ensimmäinen oli Karin Ehrnroothin Vinoon varttunut tyttö, joka oli omaelämäkerrallinen romaani siitä, miten lapsuuden ihmissuhteet vaikuttavat kehitykseen ja ajatusmaailmaan. Toinenkin kertoi osittain lapsuudenkokemuksista mutta myös siitä, miten menneisyyden salaisuudet on selvitettävä.  Kirja oli Riikka Pulkkisen paljon kehuttu Totta. Molempia suosittelen muillekin.
 
Sairastaessani luin myös ruotsalaisen esikoisdekkaristin Ann Rosmanin kirjan Majakanvartijan tytär. Se koukutti vielä enemmän kuin edelliset ja oli pakko lukea lähes yhdeltä istumalta (nukuin välillä yhden yön).
 
Kirjastoon palautin viisi kirjaa. Lainaan jäi neljä ja uusia tuli lainattua vielä neljä lisää. Mistähän löytyy aika lukemiseen… Kolme kirjoista on ammattikirjallisuutta, muut muuten kiinnostavia.
 
Kirjastokäynnissä oli hiukan outoja elementtejä. Takaosan pöytäryhmän luota kuului paljon keskustelua. Lähemmäksi mentyäni huomasin, että paikalla oli nuorten miesten korttirinki, josta sinkoili paljon v-sanoja ja muitakin sellaisia, joita kirjastossa harvemmin kuulee. Syksyisen kolea sää oli houkuttanut miehet sisätiloihin, mutta valitettavasti kirjallisuus ei tainnut kuulua ainakaan päällimmäisiin harrastuksiin. Toisaalla kirjastossa aistin selvästi tupakanhajua. Ensin kuulin sen tulevan dekkarista, jota selailin, ja laitoin kirjan takaisin hyllyyn, mutta sitten tajusin sen tulevan hyllyn takaa, henkilökunnan puolelta. Kortinpelaajilla ei ollut asiaan minkäänlaista osuutta.
 
Muuten kirjastossa oli rauhallista. Ei kovin paljon asiakkaita, sillä oli jo melko myöhä. Mukavaa kuitenkin, että kirjasto oli auki klo 20:een. Ehdin minäkin sinne, vaikka oli kiireinen viikko ja pitkiä työpäiviä.