Meidän pihassa käy Råtta. Lintulaudalta tippuu siemeniä ja jyviä maahan, ja niitä yksi tai useampi rotta käy popsimassa. On vaikea keksiä sellaista lintujen ruokkimisen tapaa, jossa ei tätä haittaa olisi. Pelkät talipötköt eivät kelpaa ja riitä kaikille talvilintusille. Oravilta saimme lintulaudan suojattua koko alkutalven ajan laittamalla laudan teräsputken päähän. Nyt lumi on  niin korkealla, että ainakin yksi oravista jaksaa ponnistaa maasta suoraan lintulaudalle. Rusis ja citykani tyytyvät syömään lintulaudan alta sekä niille laitetusta heinäpaalista.  

Aiempina vuosina rottaongelmaa ei ole ollut, mutta nyt on. Naapuritkin ovat havainneet saman omilla pihoillaan, ja näyttää siltä, että on kyse samoista yksilöistä. Meillä on rotanloukkuja pyydyksinä (myrkkyjä vieroksumme, sillä ne saattaisivat vahingoittaa muitakin eläimiä), mutta ne eivät ole olleet erityisen tehokkaita: ensimmmäisellä viikolla toiseen loukkuun meni rotta, sen jälkeen ne ovat ottaneet opikseen ja loukut pysyneet tyhjinä.

Yleensä kai rotat liikuskelevat hämärissä. Tämä täällä vaikuttava Råtta on alkanut käydä julkeaksi: se on käynyt einehtimässä myös kirkkaassa päivänvalossa. Eräänä alkuviikon iltana havaitsin ikkunasta sen olevan lintulaudan alla. Oli kova pakkanen. Hiivin hiljaa huopatossut jalassa kohti Råttaa, mutta se kuuli lumen narahduksen ja pakeni nopeasti. Huomasin sen tehneen pakotunnelin lumen alle. Palasin sisään. Viiden minuutin kuluttua Råtta oli taas paikalla. Puin uudestaan ulkovaatteet ja hiivin kohti tuholaista. Otin matkalla mukaan metallisen lumentyöntimen, jolla ajattelin sitä kalauttaa. Pääsin parin metrin päähän ennen kuin Råtta huomasi minut ja livisti tiehensä. Nyt jäin odottamaan liikkumatta lumentyönnin valmiina iskuun. Yhtäkkiä näin silmät puskan alta. Se tarkkaili minua ja minä sitä. Odotin, että Råtta alkaisi mieltää minut jäätyneeksi puutarhakasviksi ja tulisi taas esiin. Muutaman minuutin odottelun jälkeen näytti lupaavalta, mutta juuri silloin naapurin mies tuli omasta ovestaan pihalle muiden miesten kanssa ja puhui kovaan ääneen. Arvelin, että näytin melko kummalliselta siinä pihamaalla jäykistellessäni  ("Kas, naapurin rouvahan se siinä...")  ja laskin aseeni. Menin sisälle taas. Ei mennyt kuin viisi minuuttia, kun Råtta oli taas paikalla. Taisi olla kovin nälkäinen. Pukeuduin ja hiivin pihalle, mutta tällä kertaa Råtta pakeni toiseen suuntaan kuin ennen. Huomasin, että sillä oli useita pakotunneleita. Sain primitiivireaktion ja tuhosin tunnelit lumentyöntimellä hakaten. Toivoin Råtan ymmärtävän, ettei se ollut erityisen toivottu vieras meillä päin. Aurinkokin laski, joten illan ottelu oli ohi. Råtta voitti. 

Muutama ilta menikin rauhallisesti, Råttaa ei näkynyt ei kuulunut. Kunnes tänä aamuna se taas oli siellä! Aurinko paistoi kirkkaasti ja Råtta ahmi siemeniä minkä kerkesi. Nyt hälytin Armaani, joka ei ollut silloin edellisellä kerralla ollut kotona. Hän lähti samaisen lumentyöntimen kanssa pihalle, mutta Råtta ei jäänyt odottelemaan. Armaani lapioi Råtan reittejä, tarkisti mahdolliset piilopaikat ja viritti loukut uudelleen. Taistelu jatkuu...