Norjan tragedia pyörii mielessä vieläkin. Monenlaisia näkökulmia:

  • Pelkästään Oslon pommiattentaatti olisi aiheuttanut isot uutisotsikot, paljon kauhistelua ja järkytystä. Nyt se jäi toisen, vielä käsittämättömämmän hirveyden katveeseen.
  • Jos murhaaja olisi tappanut kaksi tai kolme nuorta Utöjan saarella, sitä olisi pidetty suurena ja kauhistuttavana tekona. Nyt mittasuhteet ovat niin käsittämättömät, että se menee yli ymmärryksen. Hirveä määrä nuoria vainajia, hautajaisia, surevia läheisiä ja tuttavia.
  • Mikä pirullisuus mennä tappamaan saarelle, josta ei helposti pääse pakoon. Suljettu tila, jossa moni kohtasi väistämättä kohtalonsa ilman mahdollisuutta juosta pakoon.
  • Ihailen todella paljon Norjan pääministeri Jens Stoltenbergin toimintaa katastrofin keskellä. Hän jaksoi valaa toivoa, vakuuttaa kansan yhtenäisyyttä, rohkaista osoittamaan rakkautta vihan sijaan ja osoittaa omat tunteensa. Hän on todella hyvä johtaja.
  • Hämmästyttävää, kuinka norjalaiset todella korostivat sitä, miten tärkeää on osoittaa rakkautta toisilleen. Ruusukulkueet uutiskuvissa mykistivät myös. 250 000 ihmistä Oslon kaduilla osoittamassa yhteistä surua ja kunnioittamassa surmansa saaneiden muistoa. Varmaan se tuotti edes hitunen lohtua henkilökohtaisen menetyksen kokeneille: ette ole yksin. Suremme kanssanne.
  • Nyt Norjassa sijaa shokin ja surun jälkeen saa suuttumus ja tapahtuneen analysointi. Onko mahdollista estäää samankaltaiset tapahtumat? Asiantuntijan mukaan samantyyppistä ideologiaa on esiintynyt ennenkin, mm. Balkanin sodassa. Samoin ajattelevia ääriaineksiakin on olemassa, ainakin kourallinen. Nettikeskustelujen perusteella tilanne on huolestuttava myös Suomessa.