Kyllä nyt ihan kauheasti hämmästyttää se, mitä uutisista kuulin:

Luterilainen kirkko ei anna tilojaan Luther-säätiölle, koska säätiöläiset haluavat pitäytyä vanhassa opissa eli miespappeudessa. Niinpä Luther-säätiö joutuu kokoontumaan (tai pääsee pikemminkin) ortodoksisen kirkon tiloihin, jotka ovat piispa Leon mukaan avoimia kaikille kristityille. Sen sijaan luterilaiset piispat olisivat halukkaita antamaaan kirkkotiloja muslimien kokoontumisiin. Eikös heitä yhtään häiritse naisten asema islaminuskossa? Miksei meidän kirkossa enää ollenkaan suvaita niitä, jotka tulkitsevat Raamattua sen perinteen mukaisesti, joka viimeiset pari tuhatta vuotta on ollut vallitseva ja on edelleen suurissa kirkkokunnissa? En tajua! 

Toinen hämmästyksen aihe ovat olleet kirjeet, joita on lähetetty kirkosta eronneille. Ajatus tuntui ensin aivan typerältä, mutta kun luin kirjeen paikallislehdestä, se olikin sävyltään ja sanamuodoiltaan ihan hyvä. Siitä huolimatta en voi olla kysymättä, eikö kirkon pitäisi olla kiinnostuneempi jäsenistään silloin, kun nämä vielä ovat jäseniä? Miksi kirkko kiinnostuu vasta sitten, kun päätös eroamisesta on tehty? Haiskahtaa ikävästi siltä, että verorahojen menetys kirpaisee.

Luulen, että lisäkseni on paljon muitakin, jotka kovasti etsivät paikkaansa seurakunnassa, mutta eivät löydä. Mitään muuta ei ole tarjolla kuin sunnuntaiaamun jumalanpalvelus, ja sinne pääsee harvoin, jos syystä tai toisesta joutuu sunnuntaisin olemaan pois kotipaikkakunnalta. Toisaalta ahkerakaan käyminen jp:ssa ei ole saanut  oloa siellä tuntumaan kotoisaksi. Seurakunta ei tarvitse minua eikä ole kiinnostunut. Vaan jos eroaisin kirkosta, saisinko silloin srk:sta kirjeen, jossa kysyttäisiin, mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Eikö sitä voisi kysyä seurakuntalaisilta jo nyt?

Kolmas ällistyttävä asia on puinen Nooan arkiksi kutsuttu pyöreä rakennus, jota väsätään Helsinkiin Kampin kauppakeskuksen liepeille. Kaupunki kuulemma on asiassa aktiivinen. Hiljentymishuone kassakoneen kilinän keskelle. Vaan miksi? Ja mistä tulevat ne kilisevät ja kahisevat, joilla se rahoitetaan? Mitä järkevämpää sillä rahalla olisi saanut kaupunkilaisten hyväksi? Kivenheiton päässä kyseisestä 'puumunasta' on monta kirkkoa: Vanhakirkko, Temppeliaukion kirkko, Tuomiokirkko, Pyhän Kolminaisuuden kirkko, Uspenskin katedraali, Metodistikirkko, Adventtikirkko, Olaus Petrin kirkko... Jos ostoksilla käyjillä on suurikin tarve juuri kesken shoppailun hiljentyä, eikä olisi rakennusrahoilla järjestää niin, että olemassa jo olevia kirkkoja olisi varaa pitää auki muulloinkin kuin jumalanpalvelusaikaan? En jaksa uskoa, että kyseinen pikku pytinki olisi sopivampi hiljentymiseen ja hartaudenharjoitukseen kuin oikeat kirkot, varsinkin jos pikkuruisessa tilassa on myös kaupungin sosiaalityöntekijöiden vastaanotto. 

Kansa ei nykyään tiedä, mitä kirkko opettaa, eikä monellakaan enää ole kokemuksia kirkossa käymisestä tai rukoilemisesta niin kuin edeltävillä sukupolvilla vielä oli. Kirkko luulee, että rippikoulu on menestystuote, mutta hämmästyttävän suuri määrä vasta  rippikoulun käyneistä eroaa kirkosta heti, kun se lain mukaan on mahdollista. Omia lapsiaan he eivät siis enää tuo kasteelle, eikä se ole heille enää mahdollistakaan. Jos joku pyytää kummiksi lapselleen he liittyvät kirkkoon ristiäisten ajaksi ja eroavat sitten uudelleen. Ripariporukka (isoiset mukaan lukien) on myös ollut monelle ovi rankan biletyksen maailmaan seurakunnan sijaan.  

Jotenkin alkaa tuntua siltä, että kirkko on ihan hukassa itsensä kanssa. On haluttu mukautua ja suvaita niin paljon, että oma ydintehtävä ja sanoma on kadotettu. Alkaa ihmetyttää, onko luterilaisella kirkolla minkäänlaista tulevaisuutta tässä maassa. Mitä pitäisi tapahtua, että tilanne korjaantuisi? Maailmantalouden romahdus tai luonnonkatastrofiko? Hyvät ajat eivät ole ilmeisestikään olleet kirkolle hyväksi!