Juhannuspäivän ihana aamu alkaa siitä, kun astuu edellisiltana lämmitettyyn saunaan, jossa vielä viipyilee jälkilämpö. Se pehmeys ja tuoksu on hellyttävän ihana. Sieltä on hyvä siirtyä laiturille (joka on saatu paikalleen juuri juhannusaattona ennen saunaa) ja pulahtaa uimaan tyyneen järviveteen. Ah autuutta! Ei haittaa sekään, että yöllä vesi on viilentynyt - olen nähnyt usvakeijujen tanssivan aamuyöstä järvellä. Laiturilla on mukava istahtaa hetkinen uinnin jälkeen. Kun nousee juhannusaamuna aikaisin, ei muita ihmisiä näy mökkirannoilla eikä tarvitse miettiä, olisiko ympäristöystävällisempää vetää uimapuku ylle.

 

Toinen auvoinen onnenhetki mökillä on kirkonkellojen äänen kantautuminen järven yli. Sitä ääntä kuulee täällä nykyisin enää harvoin, mutta juhannuksena soitellaan ihan perinteisesti: klo 12.00 huomenkellot, 12.45 papinkellot ja klo 13.00 jumalanpalveluksen alkamisen merkiksi. Toki vielä päätöskellot 14.30. Kellot kaikuvat niin kauniisti kesäisessä luonnossa järven takaa.

 

***

 

En jaksanut enkä oikein halunnutkaan näin korona-aikaan mennä paikan päälle juhannuskirkkoon vaan kuuntelin ja katselin striimausta. Siinä näkyivät vain pappi ja tekstinlukija. Ihmettelin kuitenkin veisuun voimakkuutta, ikään kuin siellä olisi ollut paljon väkeä. Virret laulettiin myöskin kokonaan, vaikka sitä ei kai oikein suositella. Täytynee kysyä paikalla olleelta kälyltäni, kuinka täynnä kirkko tänään oli. 

 

Juhannuspäivä on ollut rento ja rauhallinen. Päänsärky vaivaa, ja siksi otin myös pikku päiväunet. Tällaista olen kaivannut: ei mitään erityistä tekemistä. Lounaskin hoitui lämmittämällä eilisillan aterialta jääneitä ruokia.

 

Helteitä ei tullut, vaikka niistä kovasti kohkattiin etukäteen. Juhannusaatto oli viileä ja tuulinen, 17˚C. Pohjoistuuli osuu ikävästi juuri  meidän rantaan. Juhannuspäivänä lämpeni 22˚C:seen. Oli puolipilvistä. Sadekuurot kiersivät meidät idästä ja lännestä. Tuulen suunta vaihteli, mutta pääasiallisesti puhalsi voimakkaasti pohjoisesta. Toivottavasti tyyntyy siihen, kun menemme saunaan. 

 

Luonto on kukkeimmillaan. Juhannusaattona pikkulinnut vielä visertelivät  vimmatusti ja käki kukkui, mutta nyt juhannuspäivänä on jo hiljaisempaa. Vain naakkaparvi metelöi pellolla. Järvellä huuteli välillä kuikka. Mahtoiko orava saada aamulla saalista, kun se hyppeli puusta puuhun, ja pikkulintuemot varoittelivat äänekkäästi poikasiaan. 

 

Joka mökillä on väkeä. Helteistä viis, mahtavaa, kun ei sada eikä tarvitse talvitamineita. Hellevaatteet saavat odottaa matkalaukussa seuraavia reissuja. Grillit hehkuvat, seurueet kokoontuvat mökkipihoille, radiot soivat hillitysti. (Jollakin tosin meni hermo ja moottorisaha lauloi jonkin aikaa, mutta nyt sekin on hiljentynyt.) Ehkä tavataan sukua tai ystäviä pitkästä aikaa koronatilanteen rauhoituttua. 

 

Huomenna on kesäpäivänseisaus. Sitten alkavatkin päivät lyhentyä taas... (Onko tämä pakko mainita joka juhannus!) Vielä on kesää jäljellä!