Mediassa on ryöpsähtänyt keskustelu Pirkko Jalovaaran kokouksista ja niiden myötä riivaajista, demoneista, paholaisen olemassaolosta ja olemuksesta. Monenlaista on sanottu.

MOT-ohjelmassa esitetyt Jalovaaran sanat ovat osoittautuneet autenttisiksi. Hänen mukaansa monet ihmiset ovat riivattuja ja riivaaja voi päästä ihmiseen vaikkapa lääkkeiden kautta.  MOTin taustalta löytyy toimittaja Janne Villa, jonka kirja samasta aiheesta julkaistaan ensi viikolla.  Piispat ja kirkkoherrat kiiruhtavat sanoutumaan irti Jalovaaran opetuksista, ja samalla käy ilmi, ettei kukaan asiasta vastaava ole käynyt kuuntelemassa Jalovaaraa kymmeniin vuosiin.

 

Vapaiden suuntien villeillä saarnaajilla on ollut Jalovaaran kaltaisia opetuksia maailman sivu. Luterilaisessa kirkossa se on onneksi harvinaisempaa, joskaan ei tavatonta. Kirkolla on kaiken kaikkiaan nykyisin suuria vaikeuksia tuoda esille pahuuteen liittyviä Raamatun opetuksia. Tämän päivän evankeliumitekstissä Jeesus ajaa mykästä miehestä riivaajan. Onko siis persoonallinen paha, paholainen, oikeasti olemassa vai onko hän vain tarua ja osa menneen ajan maailmankäsitystä?

 

Kirkko opettaa, että on olemassa persoonallinen hyvä, Jumala. On myös hänen vastustajansa, persoonallinen paha, Saatana. Nykyisin tosin on vallannut alaa ajattelu, jonka mukaan paholainen on vain vertauskuva pahuudesta maailmassa. Demoneista puhumista pidetään vanhanaikaisena, järkiajatteluun sopimattomana.  Katolisessa kirkossa on kylläkin eksorsistipappeja (mm. Suomessa vaikuttanut vastikään edesmennyt isä Guy), jotka ovat perehtyneet aihepiiriin. On myös ihmisiä, jotka omien kokemustensa perusteella vakuuttavat olleensa riivattuja ja päässeensä Jeesuksen avulla irti. Hei eivät ole mielisairaita tai sielullisesti tasapainottomia ihmisiä mutta ovat saattaneet olla esimerkiksi huumeiden orjia.

 

Varmaankaan ne, jotka eivät usko demoneihin, eivät usko myöskään enkeleihin. Henkimaailma ei oikein istu rationaalisen länsimaisen nykyihmisen ajattelutapaan. Muualla maailmassa henget ovat arkipäivää. Japanissa kamit, monissa Aasian maissa esi-isien henget, islamissa demonit ja jinnit jne. Somalialaisten mielestä monissa suomalaisissa on jinni, paha henki, jota on kartettava.

 

Pitäisi perehtyä tarkemmin kirkon opetukseen. Ostin syksyllä Esko Miettisen enkeliaiheisen kirjan, mutta en ole ehtinyt sitä vielä lukea. Paholaisesta on kirjoittanut muistaakseni mm. Reijo Liimatainen ja Kari Kuula.  Ei kannata noin vain hylätä henkimaailman asioita ”henkimaailman juttuina” (!), sillä ne ovat esillä monella muullakin suunnalla. Esimerkiksi nykyisten lasten- ja nuortenkirjojen suosituin aihepiiri taitaa olla noituus eri muodoissaan. Jos ei kirkko pidä esillä kristillisiä käsityksiä, nuorten käsitykset syntyvät muulta pohjalta. Monet nuoret myös kokevat houkutusta kokeilla spiritismiä ym. yliluonnollista.  Turvallinen luottamus siihen, että Jumala on suurempi kuin pahuus, persoonallinen tai persoonaton, on hyvä pohja elämälle.