Odotan huolestuneena huomispäivää, jolloin hallitus ilmoittaa, avataanko koulut eli pitääkö mennä kahdeksi viikoksi kouluun toukokuun lopussa. Riskiryhmäläisenä arveluttaa, sillä koulussa olemme koko ajan lähekkäin, oppilaat istuvat vieri vieressä, aivastuksia ja yskimisiä ei pääse pakoon. Kaiken lisäksi olemme muuttamassa väistötiloihin, joten siellä ei ole minkäänlaista rutiinia eivätkä tilat ole koulukäyttöön suunniteltuja. Tulee siis olemaan ruuhkaa rappusissa, ravintolassa, vessoissa jne. 

Kangasmaskeista kiistellään edelleen. Useat Euroopan maat ovat määränneet ne pakollisiksi kodin ulkopuolella, mutta Suomessa niitä pidetään lähinnä hyödyttöminä ja pelätään niiden aiheuttavan hengitysongelmia astmaatikoille. Juuri niin minulle kävi, kun työskentelin koulussa siivouspuuhissa kevyt maski kasvoillani. Vieläkään eivät keuhkoni ole toipuneet siitä eivätkä hengitysarvot palanneet kohdalleen, vaikka siitä on jo kuusi viikkoa. Joudun käyttämään avavaa lääkettä edelleen, vaikka normaalisti en tarvitse sitä lainkaan. En siis todellakaan haluaisi käyttää maskia, ainakaan sellaista, missä ei ole hengitysläppää.

Jos kuvitellaan, että oppilaat onnistuisivat pitämään parin metrin (tai edes metrin) turvavälin toisiinsa, niin ollaan hakoteillä. Jo nyt esimerkiksi kuudesluokkalaiset haaveilevat siitä, että pääsisivät tapaamaan ja halaamaan kavereitaan pitkästä aikaa. Ikävä on kova. Puhumattakaan ykkös- ja kakkosluokkalaisista, varsinkin pojista, joille keskinäinen nujuaminen on tyypillistä toimintaa.

Luin tänään riippumattoman tutkijaryhmän ennusteen koronaviruksen vaikutuksista Suomessa. Skenaariot olivat huomattavasti huolestuttavampia kuin THL:llä. Jos rajoituksia höllennetään, edesä saattaa olla samanlainen katastrofi kuin Italiassa. Tehohoitopaikat loppuisivat kesken ja kuolleisuus nousisi huomattavasti. Heidän mukaansa hidastaminen ja epidemian sammuttaminen ovat ainoa toivo. Se kuitenkin merkitsee rajoitteiden jatkamista kesän ylikin. 

Jos koulut avataan, se tarkoittaa huomattavasti lisääntyvää väkimäärää julkisessa liikenteessä. Helsingissä siirrytään juuri harvennettuihin kesäaikatauluihin. Se saattaisi tarkoittaa taas täysiä busseja, ratikoita ja metroja. Kaupat olisivat täynnä niissä kierteleviä koululaisisia jne. Ehkäpä aloitettaisiin myös urheiluharjoitukset ja muut aktiviteetit. Liikkumista tulisi paljon lisää, samoin virukselle mahdollisuuksia levittäytymiseen. Uusi aalto olisikin aika lähellä.

Sitä ihmettelen, että lastenlääkärit, jotka kampanjoivat koulujen avaamisen puolesta, pitävät kouluja jonkinlaisina sosiaalitoimistoina, joissa havaitaan saman tien lasten kotona tapahtuneet laiminlyönnit. Opettajien oletetaan saman tien näkevän syvälle jokaisen oppilaan sieluun. Ihmettelen, sillä yleensä lapset eivät suin surminkaan kerro ulkopuolisille, mitä kotona tapahtuu, vaan he suojelevat vanhempiaan peläten ehkä, mitä kertomisesta seuraisi heille itselleen tai vanhemmille. Useat lastensuojelun asiakkaina lapsena olleet nuoret ovat kertonet myöhemmin haastatteluissa, kuinka he eivät olleet halunneeet vanhemmilleen vaikeuksia, ja aina opettajien tai muiden aikuisten  kysellessä olivat vakuuttaneet, että kaikki on hyvin. Kuinka opettajat nyt jotenkin kuin ihmeen kautta voisivat kymmenen kevätpäivän aikana saada syväluodattua lasten viime viikkojen kokemukset? Oppilaita sitä paitsi on paljon. Kuinka jokaisen kanssa ehtisi ja voisi jutella niin syvällisesti ja luottamuksellisesti, että huonot kokemukset tulisivat julki? Korkeintaan saadaan selville, että joku ei tule kouluun tai että jollakin on selvät pahoinpitelyn jäljet kasvoissaan tai muuten näkyvillä. 

Huomenna tiedämme siitä, kenen sanaan hallitus luottaa ja mitä skenaarioita pidetään todennäköisinä. Jos koulut avataan, niin menevätkö sinne kaikki vaiko vain tietyt luokka-asteet? Huomioidaanko se, että Helsingissä virustilanne on aivan erilainen kuin vaikkapa Pohjois-Karjalassa ja Keski-Pohjanmaalla? Entä me, jotka opetamme usealla luokka-asteella? Tai jos oppilaista tulee kouluun vain vaikkapa kolmannes, jatkammeko etäopetusta lopuille vai lähiopetammeko niitä, jotka ovat kouluun ilmaantuneet? Onko todennäköistä, että niiden perheiden lapset tulevat  kouluun, joiden vanhemmilla on voimavaroja huolehtia asiasta? Vai päinvastoin?

Arvioinnit on tehtävä joka tapauksessa etäjakson perusteella, sillä arviointien dead line on toukokuun puolivälissä. Ei silloin enää ehdi pitää kokeita. Ysiluokkalaisten arvioinnit pitää olla valmiina vielä aikaisemmin, koska on kyse päättötodistuksesta.

Huominen ratkaisee paljon. Koululaisten ja opettajien kevään ohjelman lisäksi mahdollisesti koronaepidemian jatkon Suomessa.
 

   PS OAJ:n ehdotus siitä, että opettaja tapaisi jokaisen lapsen yksitellen koululla ja keskustelisi hänen kanssaan, olisi tosi hyvä! Kiireettömästi voisi jutella rauhassa (jos aikaa per oppilas olisi enemmän kuin 15 min) jokaisen kanssa ja ottaa selville, onko lapsi saanut joka päivä ruokaa, ovatko olosuhteet olleet kunnolliset, onko saanut olla turvassa. Jos opettajalle heräisi huoli, hän tekisi lastensuojeluilmoituksen.