Olen tänään lueskellut viimeksi kuluneen viikon aikana tulleita lehtiä. Aika monessa on ollut kirjallisuusaiheisia juttuja varmaankin kirjamessujen innoittamana. Kotimaassa pohdiskeltiin kristillisen kirjan olemusta. Mikä on kristillinen kirja? Määritelmiä on varmaan melkein yuhtä monta kuin määrittelijääkin: pitääkö kirjassa olla selkeä kristillinen sanoma tai sävy vai yleishumaania asiaa? Kotimaa esitteli kiinnostavasti sitä, miten tärkeä on hyvä kustannustoimittaja. Kaikilla kustantajilla tuntui olevan riittämättömät resurssit kustannustoimittajien palkkaamiseen. Niinpä joidenkin julkaistujen kirjojen taso on heikko tai sisältö keskeneräisen oloinen.

Kirjamessuilla julkistetaan perinteisesti vuoden kristillinen kirja niiden finalistien joukosta, jotka esiraati on asettanut ehdolle. Valinnan tekee tänä vuonna Jutta Urpilainen. Vähän hämmästyin, kun luin ehdokasluettelon. Eivät ne vastanneet minunkaan tiedostamattomia ennakko-odotuksiani kristillisestä kirjasta. Saa nähdä, mikä tulee valituksi.

Kotimaa kertoi myös, että viime vuonna Suomessa julkaistiin 3700 uutta kirjaa. Ihan totta! Valtava määrä, kun miettii aikoja joskus muinoin. Tosin siinä ovat mukana kai kaikki kirjat, siis myös oppikirjat sun muut Ei kuitenkaan ihme, että taso saattaa jonkun mielestä olla laskenut verrattuna niihin aikoihin, kun kustantaminen oli kallista ja kirjat vain varakkaimpien ulottuvilla. Nykyisin vanhoilla kirjoilla (eli yli vuoden vanhoilla!) ei ole juurikaan arvoa. Eipä myöskään kirjailijan tuloilla elä, ellei ole muutaman harvan bestseller-kirjailijan joukossa. 

Toisaalta nykyisin saa kuka tahansa äänensä kuuluviin kustantamalla itse oman kirjansa aika edullisesti tai kirjoittelemalla nettisaiteille. Näkyvyyttä on helppo hankkia, jos se on tavoitteena.  

 

Parnassossa oli kiinnostava Virpi Hämeen-Anttilan juttu hänen omasta kirjailijuudestaan. Olen lukenut vai  hänen esikoisromaaninsa, jonka ostin itselleni palkinnoksi gradun jättämisestä eräänä vappuaattona... Se oli juuri ilmestynyt silloin ja pidin siitä kyllä. Myöhemmät teokset eivät ole kiinnostaneet, mutta nyt tuli sellainen olo, että taidan sittenkin lukea ainakin Tapetinvärisen sekä Intia-kokemuksista kertovan kirjan. Kunhan joskus kerkiän. Samaisessa lehdessä oli monta muutakin kiinnostavaa juttua, mm. Veijo Merestä sekä André Brinkistä.