Sairasloman toiseksi viimeinen viikko on menossa. Kummallista, miten vähän sitä saa aikaan, vaikka etukäteen on ollut jos jonkinlaisia suunnitelmia. Ei etukäteen muista, että sairalomalla on niin sairas. 

Leikkaus on aina puuttumista "terveisiin" kudoksiin, ts. siinä on riskinsä, ja kestää ennen kuin jäljet ovat parantuneet. Voi tulla yllätyksiä toipumisessa, niin kuin minulla ensin kaatuminen leikkaushaavan päälle ja sen jälkeen ahtauttava jännetuppitulehdus. Ei voida sanoa, johtuuko viimemainittu edellisistä vai alkuperäisestä vaivasta. Joka viikolla on kuitenkin ollut omanlaisensa vaivat ja säryt. Toivottavasti kirurgin ennustus kivuttomasta perjantaista toteutuisi. Käsi on vielä myös hervakka - ei voi nostella kovin painavia tavaroita, sillä ne voivat tipahtaa.

Onneksi kaikki muut elimet toimivat jokseenkin kunnolla, vain oikea käsi on toistaitoinen. Niinpä olen voinut hoitaa edelleen virallisia kuolinpesän asioita puhelimitse, sähköpostitse ja pankkikäynneillä. Uskomattoman paljon tekemistä ja mitä moninaisimpia byrokratian koukeroita liittyy ihan tavallisen ihmisen kuoleman jälkiselvittelyihin! Tähän mennessä olen sitä paitsi vasta hoitanut välttämättömimpiä sitä mukaa kun asiat ovat edenneet. Pankkiasiat ovat vielä kesken ja edessä ovat vähemmän kiireelliset kuten kanta-asiakkuuksien lopettamiset yms.

Tänään kävin myös ulkoilemassa tavallista pitempään. Voi miten surkeaksi on mennyt kunto! Yritin kävellä pitkät rappuset ylös (vähän yli 300 askelmaa), mutta jo puolivälissä olin ihan nääntymäisilläni. Puuskutin päätä roikottaen välitasanteella ja katselin, kun ohi pompahteli keveisiin juoksutrikoihin pukeutuneita neitokaisia. Onneksi lopulta pääsin kuitenkin ylös ja kävelytien kautta alas.

Kohta on pakko ruveta tekemään töitä, jotta paluu työpaikalle onnistuisi. Hyvä sijainen on onneksi huolehtinyt kaikista sairasloman aikaisista asioista, mutta opetussuunnitelman teko omalta osaltani  ja korjaamattomat kokeet leikkausta edeltävältä ajalta odottavat minun tarttumistani asiaan. Jouluohjelmat ja arviointi pitäisi myös aloittaa näinä hetkinä. Toivottavasti minulle ei ole sälytetty mitään isoja lisävastuita. Nyt en kykene. Säestystehtävistäkään ei ole vielä varmuutta - kuntoutuuko käsi soittamaan vai ei.

Kaikesta epämukavuudesta huolimatta olen ylen onnellinen tästä katkosta syksyn arkeen. On ollut niin rankka vuosi vanhempien asioiden kanssa, että rauhallinen elo ilman työhuolia on ollut enemmän kuin tarpeen. En olisi muuten kehdannut kysellä sairaslomaa kuormittavan elämäntilanteen tms. syyn nojalla. Tässä toteutui kaksi asiaa samalla lomalla. Ja kunpa en olisi turhaan kärsinyt leikkausta vaan todella kykenisin pyöräilemään kevään tullen eikä kävisi niin kuin kirurgi ennusti, että vasen käsi olisi sitten leikattava, kun se pyöräilystä ärtyy pahemmaksi. Saa nähdä...