Suuri toive toteutui: näimme Aki Kaurismäen uuden elokuvan Le Havre viime yönä! Elokuva alkoi klo 1.15, ja väkeä oli niin paljon kuin telttaan mahtui kuten Suomen ensi-illassa iltapäivälläkin eli 700. Osuimme oikeaan aikaan kuulemaan, että elokuva uusitaan ja lippuja myydään, ja niin olimme ensimmäisten sadan joukossa niitä ostamassa. Sisäänpääsyjonoon ehdimme vasta 40 minuuttia ennen elokuvan alkua, joten sitten olimme jonon hännillä ja pääsimme teltan sivuosaan. Yksi teltan tukiparru oli sieltä katsoen keskellä valkokankaan edessä, mutta silti elokuvasta saattoi nauttia. Ääni kuului sen verran epäselvänä, että piti tukeutua tekstitykseen, jonka keskellä myös siis oli se parru. 

Elokuva oli tosi hyvä. Tyypillinen Aki Kaurismäen elokuva, vaikkakin dialogia oli paljon enemmän ja se oli ranskalaisittain monisanaisempaa kuin lakoninen Suomi-tyyli. Tapahtumapaikka oli siis Le Havren kaupunki, ja elokuva käsitteli laitonta maahanmuuttoa: afrikkalaispoika löytyy sattumalta kontista, ja päähenkilö päätyy sattumalta häntä auttamaan. Vähäosaisiin ihmisiin suhtaudutaan lämmöllä ja sydämellisesti kuten aiemmissakin Kaurismäen elokuvissa. En uskaltanut toivoa onnellista loppua, kun jostakin olin kuullut jotakin sen suuntaista, että loppu olisi onneton. Turhaan pelkäsin koko filmin ajan. Tpsin elokuvan viesti todellisuudesta taisi olla kuitenkin kaikkea muuta kuin onnellinen. Miksi kaikki ihmiset eivät ole samanarvoisia?

Sitä ihmettelin, että elokuvaan oli valittu Kati Outinen ja Elina Salo esittämään ranskalaisrouvia. Miksi ihmeessä? Heidän aksenttinsa paljastivat heidät heti ulkomaalaisiksi, vaikka käsittääkseni he tarinan mukaan olivat ranskalaisia. Toivottavasti käsitin väärin. Ehkä he olivatkin maahanmuuttajia, silloin heidän aksenttinsa olisivat ymmärrettäviä. Kuulosti siltä, että Elina Salo oikeasti osaa puhua ranskaa mutta Outinen ei. Lauseet olivat korrekteja, mutta oikea intonaatio puuttui. 

Muuten elokuva oli todella hyvä. Haluan mielelläni nähdä sen uudelleen sitten kun se tulee telkkarista. (Veikkaan että kahden vuoden kuluttua. Vieruskaveri uskoi, että Teema näyttää sen jo syksyllä...) Kunnon äänentoisto ja suora näkyvyys valkokankaalle tekevät siitä vielä suuremman nautinnon. Silloin varmaan kuulisi kunnolla ja ymmärtäisi varmemmin.    

Muut seuralaiset lähtivät aamuvarhaisella jonottamaan uusia lippuja tälle päivälle. Minä vietän lepoaamua, ja päivän ainoa lippuni on iltauusintaan Mama Africa, joka alkaa klo 21.00. Olen 50 km päässä Sodankylästä, ja ainoa keino päästä paikalle on viimeinen festaribussi, joka lähtee muutaman kilometrin päästä jo klo 15. Toivottavasti sade lakkaa siihen mennessä. Eilisiltana oli upea "auringonlasku" - aurinkohan ei siis laskenut vaan kävi matalalla ja nousi takaisin ylös. Elokuvan päättyessä oli jo kirkas päivä taas. Hieno kokemus.

Mokkula toimii täällä yllättävän hyvin. 3G-verkko takaa hyvän yhteyden, nopeudeltaan toki hitaamman kuin kotona. Yhteys myös katkeilee silloin tällöin (yleensä silloin, kun yritän lähettää sähköpostia), mutta sen saa pian viritettyä uudelleen. Pitää vain muistaa kopioida kirjoituksensa usein työpöydälle... ja teinkin sen nyt heti ennen tämän tallentamista.