Tätä kevättä sanotaan koronakevääksi. Seuraakohan tätä koronakesä ja -syksy? Erikoiset vaiheet meillä ja maailmalla jäävät taatusti mieleen kaikille. Koululaiset etäopetuksessa, yli seitsenkymppiset kotiin velvoitettuina, ravintolat, kirjastot ja vaatekaupat kiinni, kulttuuriesitykset peruttu. Sanomalehdessä joka päivä tieto maailman ja Suomen koronatilanteesta. Tänään maailmassa on 4,8 miljoonaa varmennettua koronavirustapausta, 320 000 kuollutta. Suomessa 6443 vahvistettua tapausta, 304 kuollutta. Suomen tautitapaukset ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle, joskin muuallakin on ollut pienenmpiä epidemioita. Talous on syöksykierteessä, eikä kukaan tiedä, mihin tämä kaikki johtaa.

Koulut avattiin reilu viikko sitten. Tähän mennessä viidessä koulussa on todettu koronatapauksia ja karanteenitoimet aloitettu. Saa nähdä, miten meillä käy. Isotkaan oppilaat eivät pysy erossa toisistaan, vaikka kuinka muistutetaan. Opettajan on mahdotonta eristää itseään turvavälin päähän pienissä tiloissa. Kuinka moni opettaja viettääkin lomansa koronan kanssa? Käsiä kyllä pestään ja desinfioidaan, vaikkakin pesun pituus ja teho jäävät kunkin oppilaan vastuulle. (Hirvittää jo ensi syksy ahtaissa väistötiloissa!) 

Samaan aikaan kevät etenee luonnossa niin kuin ennenkin. Aurinko nousee aamu aamulta yhä aikaisemmin, ja illalla on valoisaa niin pitkään, ettei huomaa mennä ajoissa nukkumaan. Kirsikkapuumme on juuri puhjennut kukkaan, metsässä kielot ovat valmistautumasa kukintaan valkovuokkojen jälkeen. Tuomet ovat jo kukassa, vaikka kolean sään takia niiden tuoksua ei vielä havaitse. Raparperi on jo syötävän kokoista, samoin ruohosipuli. Persilja on myös noussut viimevuotiselle paikalleen. Pionit ja iirikset kasvattavat kartta.

Työstressi on yhtä paha kuin aina. Parissa viikossa pitää korjata valtava määrä kokeita ja muita arvosteltavia töitä ja antaa vuoden tärkeimmät arvosanat. Sitä hommaa ei voi aikaistaa, vaikka kuinka yrittäisi. Kokeita ei voi pitää ennen kuin kaikki asiat on opetettu, viimeisiä palautuksia saa aina odottaa ja odottaa. Tällä kertaa isojenkin oppilaiden vanhemmat lähettelivät viime hetkellä vetoavia viestejä, kun lapsi on jättänyt vuoden hommat hoitamatta. Syy on opettajan, joka ei ole laittanut tarpeeksi muístutusviestejä tekemättömistä töistä. Ikään kuin määräpäivien noudattaminen ei olisi oppilaan oma tehtävä. Eilisiltana klo 22 painoin nappia viimeisen kerran: kaikki arvosanat 155 oppilaalle oli annettu, yhteensä 325 kpl. Helpotus purkautui tämän aamun aikaisena heräämisenä päänsärkyyn. Vielä on yksi viikko touhukasta työtä jäljellä: todistusten allekirjoitusta, stipendien laittoa ym. oppilaiden lähdettyä kotiin. Sitten alkaa taas oma elämä: vapaita iltoja, aikaa ulkoiluun ja lukemiseen. Kesän tuoksuja. Mökki.