Olen aina ollut kiinnostuneempi uusista maisemista ja kokemuksista kuin saman asian toistosta. Tiedän, että jotkut muut haluavat kaiken menevän tuttua latua uuden ja yllättävän sijaan. Nyt olen kuitenkin huomannut, että minulle on muodostunut rutiini liittyen äidin luona käynteihin. Tai ainakin havaitsin olevani samalla uralla jo ainakin kolmatta kertaa: 

Lauantaiaamuna varhain kotoa Kamppiin, josta bussilla vanhaan kotikaupunkiin. Reilu neljä tuntia köröttelyä bussissa, matkalaukku hotelliin, pikaiset ostokset,  paikallisbussilla äidin luo, seurustelua siellä, puolen tunnin kävely takaisin hotellille, iltapalasalaatti konditoriakahvilassa, yö hotellissa (aina sama huone, lienen jo kanta-asiakas), aamulla takaisin äidin luo, ehkä lounas palvelutalossa, illalla matkalaukun haku hotellilta. Lopuksi junamatka kotiin. 

Syy menomatkan bussiin ja paluumatkan junaan on yksinkertainen: hinta. Bussin nettilippu on paljon halvempi kuin VR:n lippu. Halvan junalipun saisi vain, jos tietäisi ostaa sen 1,5 viikkoa etukäteen. En uskalla koskaan niin aikaisin ostaa, kun pelkään olevani sitten kipeänä tai jotakin. Bussin nettilipun voi saada vielä viikkoa ennen. 

Täällä entisessä kotikaupungissa alkaa jo tuntua kuin asuisin täällä, käynhän nykyään niin usein. Yritän tunnistaa vanhemmista ihmisistä, ovatko he ehkä tuttuja nuoruuteni ajoilta.  Vuodet ovat sen verran jättäneet jälkiä kasvoihin ja olemukseen, ettei tunnistaminen ole varmaa. Ei myöskään toisin päin. Yhden olen tunnistanut, mutta hän ei tunnista tai muista minua. Tuntuu kuin näkisin juuri hänet joka kerta täällä käydessäni.

Tänään bussissa kävi nolosti: olin ostanut vesipullon Kampista ennen lähtöä. Sormeni ovat nykyisin niin heikot, etten millään saanut kirkkia auki, vaikka nivelet parkuen yritin. Ei auttanut muu kuin kääntyä lähellä istuneen nuorukaisen puoleen ja pyytää häntä avaamaan minulle pullon. Kyllä hän oitis auttoi. Mahtavaa. Mutta siinä samsssa tajusin olevani nyt niitä raihnaita mummeleita, jotka kulkevat kaduilla varovasti köpöttäen, joiden selkä ei kestä pitkään istumista eikä pitkään seisomista, joiden nivelet ovat kyhmyiset ja jotka eivät enää ihan havaitsekaan kaikkea kunnolla. Ikätoveritkin ovat alkaneet sairastell kuka mitäkin, ja yleistä raihnautta tuntuu olevan ilmassa. Elämän vääjäämätön kulku.