Monet asiat huolestuttavat. Erityisesti maailman tilanne. Katsoipa mihin suuntaan tahansa, on siellä kriisi kehittymässä tai päällä. Usein saa lukea vertaamista 1930-lukuun ja sodanuhkaan, joka silloin leijui Euroopan yllä. Tänään jopa Ruotsin sotilasjohto on arvellut, että parin vuoden sisällä saattavat olla sodassa. Suomessa sellaista ei ääneen sanottaisi eikä ehkä ajateltaisikaan - ennemminkin hämmästyttäisiin, jos sellaista tapahtuisi. 

Kansainvaellusten suunnittelija olisi kiinnostava saada tietää. Onko joku päättänyt saattaa avoimen, vapaan Euroopan tilanteeseen, jossa se omien lakiensa mukaan toimien joutuu sekasortoon miljoonien pakolaisten vyöryessä huollettaviksi? Yksittäiset ihmiset sattavat olla pelinappuloita isossa, isossa pelissä, jossa ei lopultakaan ole kysymys yksittäisen ihmisen tai perheen turvallisuudesta vaan maailmanpolitiikasta, vallasta ja vihollisten tuhoamisesta.

Entä hajoaako EU? Ainakaan kaikki sen jäsenet eivät allekirjoitakaan yhteisiä arvoja ja tavoitteita. Kuinkas tässä näin kävi? Ja Britannia aikoo lähteä omilleen piakkoin. Mitä siitä seuraa? (Ja Väyrynen jatkaa ponnistelujaan Suomen irrottamiseksi.)    

Tavallisen suomalaisen arkielämän keskellä huolestuneisuutta aiheuttaa näköalattomuus ja tulevaisuuden pelko, joita kyvyttömät hallitukset lietsovat. Pelotellaan pakkolaeilla, lisätään työttömyyttä, supistetaan koulutusmahdollisuuksia, estetään yksinkertaiseenkin työhön tai työkokeiluun pääsemistä byrokratian keinoin... Mitä vielä pitäisi tehdä, että varmemmin saataisiin yhteiskuntarauha horjumaan? Nuorisosta osa on jo menettänyt toivonsa sen suhteen, että heille olisi jotakin parempaa odotettavissa. Millainen arvomaailma tulee olemaan näinä vuosina lapsuuttaan ja nuoruuttaan elävillä, kunhan he ovat aikuisia? Säilyvätkö keskinäinen luottamus, rehellisyys ja muut suomalaisten hyvät ominaisuudet?