Luin viime viikonloppuna Kirsti Ellilän tänä vuonna ilmestyneen kirjan Lepra. Se kertoo Orivedellä sijainneesta leprasairaalasta, jota kutsuttiin ytimekkäästi nimellä Lepra. Diakonissa Matilda saa sinne pikaisen kutsun sisareltaan Helmiltä, joka on myös diakonissa. Tapahtuma-aika on 1920-luku, ja sisar Matilda tulee Orivedelle suoraan Dragsvikin vankileiriltä, jossa hän on ollut auttamassa sukulaispoikaansa, joka toimi siellä lääkärinä.  Helmi on ollut Lepran johtajana, mutta nyt hän lähtee pois, ja lähdön syy on epäselvä ja herättää huhuja.

Kirja kuvaa Matildan kokemuksia ja ajatuksia pelottavan sairauden keskellä, johon ei tuohon aikaan ollut parannuskeinoa. Sairaalan lääkäri tohtori Alho on ottanut tavoitteekseen tutustua uusimpaan tietoon ja pyrkiä löytämään ratkaisun ongelmaan.

Kirja kuvaa hyvin Matildan kipuilua sekä erilaisten eettisten kysymysten kuin myös monien käytännön haasteiden keskellä. Kirjan kertoja ei ole Matilda vaan toinen, joka selviää myöhemmin.

Kirja oli kiinnostava ja mukaansatempaava. Aloitettuani teki mieli lukea se saman tien, ja viikonlopun illat riittivätkin sen lukemiseen. Siitä onkin aikaa, kun jokin kirja on samalla tavalla vienyt mukanaan ja houkutellut lukemaan loppuun asti mahdollisimman pian.

Etsin myöhemmin lisätietoa asiasta. Orivedellä on tosiaan ollut Lepra-niminen sairaala, joka on lopetettu 1950-luvulla ja jonka rakennukset on purettu. Henkilöillä on vastineita todellisuudessa, ja itse asiassa jotkut heistä ovat Ellilän sukulaisia. Tarina perustuu säilyneeseen kirjeenvaihtoon.    

Pidin myös tarinan hiukan vanhahtavasta tyylistä, joka vei ajatukset 1920-luvulle. Siihen aikaan diakonissojen elämä oli ankarasti säädeltyä, ja he olivat Diakonissalaitoksen jäseniä, jotka olivat sisarlupauksen antaessaan sitoutuneet mm. naimattomuuteen. Vähän kuin nunnia siis. Luin jostakin, että diakonissat saivat oikeuden avioitua vasta 1960-luvulla. Suuret kysymykset kärsimyksestä, elämän kunnioituksesta ja ihmisten välisistä suhteista ovat ajankohtaisia kaikkina aikakausina.

 

Ellilä Kirsti, Lepra. Arktinen banaani 2019. 304 s.