Raamatun lukeminen on kristitylle aika suotavaa. Ei siihen välttämättä tule aina ryhdyttyä, mutta kun alkaa lukea, niin hämmästyy sitä, miten moninaisia ja kiinnostavia kirjoituksia sieltä löytyy.

Minulle kävi uuden raamatunkäännöksen tultua niin, etten saanut luettua Raamattua suuremmin vuosiin. En tykännyt lahjaksi saamani uuden Raamatun punaisista kansista - mikä kuulostaa tietenkin tekosyyltä. Joitakin vuosia myöhemmin kuitenkin ostin pehmeäkantisen version, "arkiraamatun", jota olen sen jälkeen käyttänyt.

Vuosien ajan minulla oli tapana lukea iltaisin Päivän Tunnussanasta vähintäänkin ne kaksi sinne arvottua jaetta. Usein luin myös toisen annetuista raamatunkohdista. Tähän traditioon olivat syynä perinnölliset seikat: isosetäni työskenteli Karjalan evankelisessa seurassa, joka kustantaa PT:aa suomeksi, ja siksi kaikilla perheessäni oli PT, luki tai ei. Viime vuonna kaipasin vaihtelua ja ostin PT:n sijaan Sanan aika -nimisen päivittäisraamatunlukuoppaan. Ensin olin siitä innoissani, mutta lopulta aloin kaivata vanhaa kunnon PT:aa  (ihan niin kuin lukijani Jaana jo etukäteen uumoilikin...) En pysynyt Sanan ajan lukuvauhdissa, ja rukouksetkaan eivät oikein puhutelleet. Nyt taas luen iltaisin Päivän Tunnussanaa ja tunnen oloni kotoisaksi.   

Loppuvuodesta tulin lukeneeksi pitkästä aikaa Vanhaa testamenttia ihan kirjan kerrallaan. Hämmästyttävää. Vaikka muistaakseni nuorena sain kerran kahlattua koko Raamatun läpi, en ollenkaan muistanut, millaisia juttuja siellä on. Ensin luin Jesajan kirjan. Se oli kiehtova. Sitten tuli luettua Jeremia, joka oli sävyltään synkempi. Sen jälkeen jatkoin Hesekieliin, mutta siinä alkoi uuvuttaa ja se on toistaiseksi kesken.  Jumalasta tulee kovin pikkumainen ja kummallinen kuva. Olenkin virkistynyt vuodenvaihteen jälkeen palaamalla Päivän Tunnussanan päivän jakeisiin ja lyhyisiin raamatunkohtiin. Niiden jälkeen on hyvä siunata mielessään itsensä ja läheisensä ja nukahtaa.  

Kaipaisin sellaista raamattupiiriä, jota johtaisi teologi eli asiaan kunnolla perehtynyt henkilö. Minulla olisi paljon kysyttävää. Joka kerta kun luen, jää mieleen jotakin, josta haluaisin saada enemmän selvyyttä. Toki voisin lukea itsekin kommentaareja tai kuunnella joitakin selityksiä netistä, mutta niissä ei voi esittää tarkentavia kysymyksiä tai kuulla toisten näkemyksiä samoista asioista. Meidän seurakunnassa oli taannoin yksi raamattupiiri aika lähellä kotiani, mutta siellä ei ollut teologia vaan maallikot ihmettelevät keskenään - itse asiassa minulla saattoi olla sen porukan laajimmat opinnot teologiasta. Piiri muutti sittemmin kauemmas enkä muutenkaan kokenut omien kysymysteni oikein sopivan sinne. Haluaisin löytää ryhmän, jossa keskustella hengellisistä asioista nykykielellä. Varmaan jossakin voisi ollakin, mutta ei ole aikaa matkustaa kovin kauas. Ehkä sitten eläkkeellä, jolloin olen muutenkin sopivamman ikäinen raamattupiiriin...