Kävin eilen kirjamessuilla. Yleensä olen käynyt perjantaina tai lauantaina, mutta nyt ennätin juuri ja juuri vain eilen. Aika tosin loppuu joka tapauksessa kesken, vaikka menisi avaamisaikaan ja viipyisi sulkemiseen - sekin on koettu.

Tällä kertaa ei mikään taho lahjoittanut lippuja, vaan piti itse maksaa mahdollisuudesta mennä ostamaan kirjoja... ei kun siis mahdollisuudesta tavata kirjailijoita ja kuunnella mielenkiintoisia keskusteluja. Kirjojen ostaminen ei koskaan olekaan minulle ollut päätarkoitus, sillä sitähän voi tehdä muulloinkin. Tosin pienkustantamojen kirjat ovat kirjamessilla paremmin esillä kuin kirjakaupoissa ja niitä enimmäkseen ostankin.

Tällä kertaa kuuntelin nigerialaisen kirjailijan Chimamanda Ngozi Adichien haastattelun. Hän vaikutti todella kiinnostavalta ja älykkäältä henkilöltä, ja ostinkin erään hänen kirjoistaan - en kuitenkaan uusinta vielä. Haastattelija sen sijaan ei ollut erityisen hyvä. Liekö ollut valmistautumaton vai vain edellisestä pitkästä haastattelusta väsynyt. Minusta ainakin näytti, että sama mies veti edeltävääkin, tunnin mittaista keskustelua samalla lavalla. Tänään oli Hesarissa Adichiesta juttu, joka antoi paljon enemmän tietoa ja oli kaikin tavoin tyylikkäämpi kuin live-haastattelu. 

Hetkisen kuuntelin myös Hannu Raittilan haaaastattelua, mutta se ei sitten jaksanut kiinnostaa, kun teki mieli kahvia. Oli iloinen yllätys, että tutustuin kahvilassa sympaattiseen kirjapainoalalla työskentelevään naiseen, ja meille syntyi oikein mukava keskustelu- ja kahvihetki, joka lähti siitä, että kummankin teki mieli marjapiirasta, mutta ne olivat liian isoja voileivän seuraksi. Päätimme jakaa leivonnaisen. Kyllä kannatti!

Pääasiassa ajelehdin ympäriinsä ja katselin ja kuuntelin keskustelunpätkän sieltä, toisen täältä. Hauskaa sekin. Katselin kirjavuoria ja mietin, kuinka hirveän paljon nykyisin painetaankaan kirjoja ja kuinka nopeasti ne sitten menettävät arvonsa. Monista kirjoista voi heti sanoa, että ne ovat roskaa tai saman tien arvottomiksi käyviä, vaikka niistä nyt kohkattaisiin kuinka. Jostakin kiinnostavasta kirjasta mietin, että tuotakin maltan odottaa vuoden pari, niin saan sen puoleen hintaan, ehkä jopa halvemmalla. Tai paras vaihtoehto: lainaan kirjastosta.

Kovasti mietityttää kustannusalalla myös e-kirja uhkana painetulle kirjalle. Asialla on monta puolta, mutta minua hirvittää erityisesti se, että koko yhteiskunta tehdään yhä enenevässä määrin riippuvaiseksi sähköstä, jota on sen vuoksi tuotettava lisää ja lisää, todennäköisesti vielä ydinvoimalla, ja se ei ole kestävää kehitystä. Ja jos tulee tavallinenkin sähkökatko, loppuu e-kirjan lukeminen, kun akku hiipuu. Oikea kirja on luettavissa lähes kaikissa olosuhteissa, jos vain on riittävän valoisaa.

Tämän vuoden kiinnostavin kirja siinä mielessä, että haluaisin lukea sen pian, on ilman muuta Taivaslaulu, mutta sitä en ostanut, kun arvelen saavani sen kenties joululahjaksi. Jos en, niin varmaan joku ystävä saa ja voi luettuaan lainata. Kirja on herättänyt valtavasti keskustelua heti tultuaan julkisuuteen, ja aiheen lisäksi on kehuttu erityisesti kirjailijan kieltä. Kiinnostavaa!

Messukeskus oli laajentunut entisestään. Positiivista oli se, että kahviloita oli enemmän kuin ennen eli aika ei mennyt kahvijonossa seisoskeluun. Heti tultuani huomasin kyllä yhden harmillisen puutteen: naulakoilla oli lappu: "Täynnä. Vain takkien nouto." Ei mitään tietoa siitä, onko muualla lisää naulakoita. Löysin yhden uuden naulakon, joka sekin oli täynnä, mutta sitten huomasin, että aivan takana oli vielä avoinna oleva osa. Messuvieraissa oli ikäihmisiä, joilla oli ulkovaatteet päällä. Toivottavasti he eivät olleet luulleet, ettei missään ole tilaa takeille. Ja toivottavasti naulakkotila on kasvanut samassa suhteessa messualueen kanssa.

Samaan aikaan ovat ainakin viini- ja ruokamessut sekä antikvaariset kirjamessut (taitaa olla muitakin), mutta niihin en tälläkään kertaa ennättänyt. Aika loppui aivan kesken. Yhtäkkiä kuului vain kuulutus: "Messut on suljettu. Yleisöä pyydetään poistumaan." Vähän enemmän kohteliaisuutta olisin siihen toivonut ja pientä ennakkovaroitusta vaikkapa kymmenen minuuttia aikaisemmin. Hetken päästä vielä kireämpään sävyyn: "Naulakot suljetaan. Pyydetään hakemaan takit välittömästi pois." Olin ostoksilla heti ensimmäisen kuulutuksen jälkeen, ja silloin ei enää voinutkaan maksaa rahalla, koska kassa oli jo laskettu. Onneksi oli pankkikortti. Kaikilla oli selvästi kiire pois.

Kirjamessut ovat massatapahtuma, mutta sympaattinen sellainen. Paljon kirjanystäviä koolla. Aion mennä ensi vuonnakin, mahdollisimman pitkäksi aikaa.