Oli taas EDUCA-messujen aika. Menin tänä aamuna heti kymmeneltä, sillä piti harmillisesti jo iltapäivällä lähteä toiseen paikkaan. Olisi ollut mielenkiintoisia juttuja kuultavana sen jälkeenkin. 

Etukäteen urputin mielessäni, että taas menen kuulemaan digiopetuksen ihmeellisyyksistä ja katselemaan uusia laitteita ja ohjelmistoja, joita en voi  käytännössä edes kokeilla, kun ei luokissani ole älytauluja eikä tietokoneita (paitsi yksi) eikä konekärryjen varauslistoissa ole vapaata silloin, kun minulla olisi sopiva tunti. Mutta kas, olinkin positiivisesti yllättynyt EDUCAn annista. 

Ensin kuuntelin Teemu Korhosen esityksen aiheesta MIhin Opea Tarvitaan Kun On Google. Sehän olikin todella innostava, järkevä, asiallinen ja käytännönläheinen digiloikkamotivointi! Sain monta mainiota vinkkiä ja kirjoitin monta hyvää ajatusta puhelimeni muistiin myöhemmin pohdiskeltavaksi ja harjoiteltavaksi.    

Sitten käväisin MOI - Motivaatiota, onnistumisia ja iloa oppimiseen -luennolla, jossa puhuja ensin esitteli oman polkunsa oivalluksiin. Jouduin lähtemään aika alussa seuraavaan tilaisuuteen, mutta sain talteen muutaman lupaavan nettilinkin, joista saattaisi olla iloa ja apua myöhemmin. 

Ei kylläkään olisi kannattanut lähteä kesken, sillä menin kuuntelemaan OAJ:n Opetusvelvollisuudet ja työaika -esitystä, mutta siellä vain esiteltiin ammattijärjestön kaavailuja uusiksi palkkausjärjestelmiksi. Olisin halunnut tietää käytännössä, miten pitää toimia, jos töitä on paljon paljon enemmän kuin mitä oikeasti ehtii tehdä. Itse ei pysty rajaamaan, jos johto edellyttää, että kaikesta selviydytään ja kaiken maailman uusia projekteja polkaistaan käyntiin tuon tuostakin. Ja kuinka voi rajata työtä ja mistä päästä? Opetuksen suunnittelusta ja omasta ammatillisesta kehittymisestä (esim. digiasioiden opiskelusta) on luovuttava, jos tunnit on pidettävä, arvioinnit tehtävä, kokouksisssa istuttava ja vanhempia tavattava. Kovin paljon yli 45 viikkotunnin ei jatkuvasti jaksa. Uusien ohjelmien, materiaalien ym. omaksuminen ja varsinkin opettamaan oppiminen vievät paljon aikaa ja olisivat ihan välttämättömiä nekin! 

Kiertelin sitten eri yhdistysten, kustantajien ja muiden näytteilleasettajien standeilla. Sain kiinnostavaa materiaalia ja ideoita useammalta taholta. Ostin kaksi alennuskirjaa (Lapsen ja nuoren viha sekä Sinä kirjoitat kirjan), pyysin lähettämään eräästä uudesta oppikirjasta näytekappaleen, tutkailin uusia alakoulun uskonnon ja yhteiskuntaopin oppikirjoja, mutta en erityisesti ihastunut mihinkään näkemistäni. Toivottavasti valikoima paranee. Yläkoulun uusia uskontokirjoja olen nähnyt kaksi, ja molemmat vaikuttavat kiinnostavilta! Olisin toisen lisenssistä halunnut saada lisätietoa, mutta en löytänyt ketään, jolta olisin voinut kysyä.

Joku henkilö pysäytti minut ja olisi halunnut allekirjoitusta kansalaisaloitteeseen äitiyslain muuttamiseksi kahden äidin perheen osalta. Hän ei ollenkaan ymmärtänyt, kun en ollut innostunut aiheesta.

Syömässä kävin Panorama-lihapullabaarissa. Se oli päivän suurin pettymys: ylihintainen annos heikkolaatuisia lihapullia, teollisuusperunamuusia ja natriumglutamaatilta maistuvaa kastiketta, puolukkasurvosta ja suolakurkkuja.  Lisäkesalaatin olisi voinut ostaa oheen, mutta se näytti niin nääntyneeltä, ettei herättänyt ruokahalua. Seuraavan kerran otan omat eväät tai menen muualle syömään. 

Usein EDUCAssa tapaa paljon tuttuja. Tällä kertaa heitä oli harvinaisen vähän. Yhden kurssikaverin kanssa juttelin pitkään (ensimmäistä kertaa sitten opiskeluvuosien!) ja se oli tosi mukavaa. Kolme muuta kurssikaveria näin kauempaa. Yksi nykyinen ja yksi entinen kollega moikkasivat ohi mennessään. 

Nyt pitäisi sitten saada sijoitettua kassillinen esittelitä ja muuta materiaalia siten, että ne silloin löytyisivät, kun niitä tarvitsee. 

Kotiin tultuani korjasin yhdet pistarit. Huomiseen jätän muut työhommat, koska nyt en enää jaksa. Maanantaina tuleekin joku opiskelija seuraamaan opetustani. Gulp.