Lähdin viikonlopuksi Keski-Suomeen. Päätin mennä ajoissa, sillä äiti on yksin kotona. Pakkasin tavarat eilisiltana ja lähdin töistä niin pian kuin suinkin saatoin ehtiäkseni 16.30 lähtevään junaan. 

Olin Pasilan aseman lipputoimistossa 45 minuuttia ennen junan lähtöä. Kaikki meni siihen asti, kun virkailijan olisi pitänyt tulostaa minulle lippu. Allergiapaikka oli varattu, veturilaisuus todennettu ja aikaa runaasti. Silloin virkailija loihe lausumaan: "En saa lippua myytyä. Junan kokoajat ovat lukinneet järjestelmän." Mitä ihmettä, reilu puoli tuntia ennen junan lähtöä? Selitys kuului, että pendolino oli muuttunut yhtäkkiä ei-pendolinoksi ja vaunujen järjestys piti laittaa uusiksi. Lippuja ei voinut myydä. Virkailija yritti uudelleen, mutta sama tulos. Hän kehotti minua menemään vähäksi aikaa ostoksille ja tulemaan uudelleen. Ksyyin, saisinko sitten varmasti lipun, mutta hän ei voinut luvata.

Vajaan kymmenen minuutin kuluttua otin uuden jonotusnumeron ja aloitin kaiken alusta. Päästyäni tiskille sain tietenkin kuulla, että juna oli loppuunmyyty. Voisin matkustaa seisten tai ravintolavaunussa. Tai mennä seuraavalla junalla, joka lähtisi parin tunnin kuluttua ja olisi perillä vasta kymmeneltä. Samanlaista keskustelua tunnuttiin käyvän viereisellä tiskillä, jossa iäkäs rouva menetti tähänastisen uskonsa luotettaviin pendolinoihin ja totesi, että tarvitsee junassa istumapaikan. Kumpikin päädyimme valitsemaan seuraavan junan.

No, asiaa voi katsoa monelta kannalta. Soitin äidille, ettei tarvitse huolestua, vaikka en ole hänen nukkumaanmenoaikaansa vielä tullut. Lupasin myös ottaa taksin, koska muuten hän olisi hermoillut koko illan turvallisuuteni vuoksi. Menin pääkirjastoon lueskelemaan reiluksi tunniksi. Löysin minua kiehtoneen kirjan, joka oli pikalainana saatavilla, ja ennätin paikan päällä lukea Irja Askolan runokirjan, josta pidin kovasti. Palatessa käväisin herkkukaupassa ostamassa pussillisen naposteltavaa. 

Juna lähti ajallaan ja sain iPadilta luettua Hesarin ennen vaihtoasema Tamperetta. Söin myös teetä ja voileipiä sekä karjalanpiirakoita ja herkkuja. Sitten Tampereelle junanvaihtoon.

Vaan mitämitä? Tampereella oli ilmoitus, että juna lähtee 10 minuuttia ilmoitettua myöhemmin. Kaikki muutkin junat tuntuivat sekä tulevan että lähtevän myöhässä. Odotimme asematunnelissa vaihtojunan saapumista. Kun aika läheni, nousin asemalaiturille. Valotaulussa kerrottiin, että vaununi, numero 1, olisi D-alueella äärimmäisessä laidassa. Siis sinne. Vaan kas kummaa: kun juna tuli, laitimmaisena  olikin vaunu 6. Äkkiä säntäämään toiseen päähän laituria, josta ihmiset rynnistivät vastaavasti kohti D- aluetta. Ja kuinka ollakaan, junassa oli useita samannumeroisia vaunuja! 6,5,3,6,5... Osassa tosin luki ovessa: Suljettu, ja ne olivat pimeinä. Päätin kysyä konnarinnäköisiltä miehiltä, missä on vaunu 1. Aivan viimeisenä toisessa päässä, he sanoivat. Kysyin miksi, ja he selittivät, etteivät tamperelaiset osaa numeroita. Onneksi vaunu 1 oli muistettu ottaa mukaan, ja se sitä paitsi oli uutta kalustoa kuten kakkonenkin toisin kuin kaikki muut vaunut. 

Jun lähti lopulta Tampereelta parikymmentä minuuttia myöhässä. Jännittävä nähdä, mihin aikaan olemme perillä.