Kuljeskelin eilen kirjakaupassa, ja kuinka ollakaan, löytyi vielä lukematon Pakkasen dekkari, siis sitä kesähömppää, jota muutama viikko sitten kaipasin. Yleensä luen yhden Pakkasen loman alussa päästäkseni tunnelmaan ja irti arjesta, mutta nyt se osuukin loman loppuun.  Aloitin heti kotimatkalla bussissa, ja nyt olen jo puolivälissä. Taattua tyyliä: ruokajuttuja ja ajankohtaisaiheita ja kaavamaisia henkilöitä, ei missään tapauksessa kovin jännittävää. Vaan sopii minulle naistenlehti- ja tv-hömpän sijaan.

Ostin samalla heräteostoksena kaksi muuta kirjaa: Mari Jungstedtin esikoisdekkarin Den du inte ser (ei ollut suomeksi saatavilla) sekä Torgny Lindgrenin Dorén Raamatun. Jälkimmäiseen sijoitin viime jouluna lahjaksi saamani lahjakortin loput rahat.

Jungstedtin dekkarit sijoittuvat Gotlantiin, ja niistä olen tänä kesänä kuullut useammalta taholta. Jos pidän niistä, onkin syksyn dekkariohjelmisto valmiina: aion  lukea työmatkoilla bussilukemisena Anna Janssonin ja Mari Jungstedtin kaikki dekkarit. Jungstedtin suomennoksissa on muuten tosi kauniit kannet! Ruotsinkieliset kannet ovat pelottavammat eivätkä niin tyylikkäät kuin suomenkielisten.    

Ostin muuten uuden rannetuen hiirtä varten, mutta voi voi, eihän siitä mitään apua ole. Se on aika kova ja painaa rannetta. Hiirikin sitä paitsi on uupunut eikä enää toimi. Olen koko kesän käyttänytkin kiinteää hiirtä, kun viimein siihen olen tottunut. Se ei vain ole kovin ergonominen. Mistähän saisi sellaisen pitkulaisen löllön geelituen? Nyt kun asiaan kiinnitän enemmän huomiota, tajuan, kuinka ranteet itse asiassa reagoivat aika herkästi kaikenlaisiin puuhiin. Äsken maalasin patiota muutaman tunnin, ja johan on oikea ranne rasittunut. Mahtaako käsi nyt puutua yöllä?