Piipahdin Maailma kylässä -festareilla. Aiempi muistikuvani oli helteisen hikinen, nyt oli koleaa ja tihkuista. Aiemmin muistelen nähneeni paljon tuttuja, nyt en ainuttakaan.

Pieni vilu vei innon oleilla paikalla pitkään tai jonottaa tutustumaan johonkin yksittäiskohteeseen. Mitä jäi käteen? Konkreettisesti Euroopan unionin uusi kartta ja ostamani okarino. Mieleen jäi se, kuinka monia toimijoita monikulttuuririntamalla onkaan. Odotin lähinnä eri kulttuurien ja järjestöjen esittäytymistä. Se hämmästytti, että paikalla tuntuivat olevan myös lähes kaikki poliittiset puolueet. Ruokakojuista osa oli samoja  kuin muillakin markkinoilla, mutta oli myös etnopaikkoja. Syömään en uskaltautunut, kun pitäisi tietää ruoan ainesosista. Työmarkkinajärjestöillä oli Café-teltta, josta ei saanut kahvia.  Kiinnostavimpia olisivat olleet muista kulttuureista tulleet ihmiset ja heidän agendansa, mutta niihin paikkoihin oli eniten jonoa. SAK näytti myyvät puuhelmiä.

Festarin idea on hyvä. Toivottavasti ensi vuonna tarkenen viipyä kauemmin ja tutustua paremmin kiinnostavimpiin kohteisiin. Yksi kirja jäi myös kirjanmyyntiteltalta mieleen myöhempää tutustumista varten: Paperittomat. Se näytti kuvakirjalta, mutta en päässyt sitä sormeilemaan. Mieleen tuli myös useita vuosia sitten lukemani Henning Mankellin Tea-Bag, joka kertoo Ruotsissa asuvista paperittomista. Se on nyt myös suomennettu. Pitäisi lukea myös suomeksi.