Meidän mukavia villilemmikkejämme on hauska seurata. Rusakot vierailevat päivittäin Armaani virittelemässä "Rusisten sporttibaarissa", joka sijaitsee pihamaallamme omenapuun vieressä. Se näyttää perinteellisten uskonnollisten kuvien jouluseimeltä, sillä se on eläinten ruokintapaikka, jossa on taitekatto ja ruokataso - ja tänä talvena myös valot. Rusakot vierailevat siellä aamu- ja iltahämärissä. Nehän yleensä viihtyvät yksin, mutta muutaman kerran niitä on ollut kaksi yhtä aikaa. Hiukan ne toisiaan ärsyttävät ja säikyttelevät sivuun. 

Aamuisin on tullut tavaksemme vilkaista, joko Rusis on tullut. Usein se istuu puputtamassa sporttibaarin heiniä jo ennen kuutta. Armaani ostaa niille pikku heinäpaaleja kaupasta, ja kaiken lisäksi ilmeisesti aika usein, sillä hän jo sai lähikaupan täsmämainontana tarjouskupongin heinäpaketeista! ☺️ Välillä Rusiksella on kasvot meidän ikkunaan päin, välillä se on selin. Aina kuitenkin ryhdikkäänä korvat pystyssä silloin, kun se syö baarin heiniä. Usein se myös siirtyy omenapuun alle napostelemaan lintulaudalta pudonneita jyviä tai pähkinöitä. Silloin sillä on korvat pitkin päätä ja se näyttää isolta pallerolta. Syötyään se peseytyy huolellisesti ja joskus ottaa torkut. Toisinaan se poistuu saman tien pitkin loikin. 

Rusis on tottunut meihin. Kun eilisaamuna lähdin töihin, Rusis siirtyi vain muutaman metrin kauemmas polultani. Kotiin tulin toista kautta kadun puolelta, ja silloin se ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Vaan annas olla, jos kävelytietä pensasaidan takana kävelee koira - ettäs viedään jänöä lujaa pakoon! Hurtat tuskin huomaavat sitä, mutta jäniksillä on sisään rakennettu pakenemiskäsky koiria kohtaan. Muista eläimistä ei ole havaintoja paitsi mustarastaista ja citykanista, mutta niitä rusakot eivät säiky.

Viime viikon alussa kävi hauskasti. Heinät olivat kuluneet vähiin eikä Armaani ollut ehtinyt hakea lisää. Niitä oli vain ohut kerros ruokintapaikan tasolla. Vaan kas, mitäs siellä näkyikään? Rusis itse oli hypännyt pötköttelemään heinien päälle! Oi kuinka näytti somalta. Harmi, että oli kovin pimeää silloin. Yritin ottaa kuvan, mutta siitä tuli surkea.

Rusakoita on hauska seurailla. Ne jotenkin tekevät pihamaan kodikkaaksi. Lemmikkieläimiä meille ei voi ottaa, mutta nämä sopivst hyvin, kun eivät aiheuta mitään vaivaa eivätkä pölise nenään. Ne kulkevat itsenäisesti silloin, kun niille sopii. Toisinaan rusis osuu tielle, kun menen töihin. Ohitamme sopivan välimatkan päästä ja vilkaisemme uteliaina toisiamme. Kuulumme ikään kuin samaan kuvaan.