Pohjois-Korean olot ovat jo pitkään mietityttäneet ja kauhistuttaneet minua. Se vähä, mitä sieltä tiedetään, on käsittämättömän järkyttävää. Ihmisten manipulointi uskomaan kaikista ulkopuolisista pelkkää pahaa, omien johtajien palvonta puolijumalina, nälänhätä ja samanaikainen ydinasevarustelu ovat tuntuneet käsittämättömiltä.

Luin juuri kirjan, joka kertoo yhden ihmiskohtalon, Kang Choi-hwanin tarinan elämästä pohjoiskorealaisella vankileirillä ja sieltä vapautumisen jälkeen pakenemisesta Kiinan kautta Etelä-Koreaan. Isoisän "rikollisuuden" takia koko perhe joutui leirille pojan ollessa 9-vuotias. Kymmenen lapsuus- ja nuoruusvuotta kului epäinhimillisissä oloissa julmien vartijoiden, surkean koulun, ala-arvoisen ravinnon ja pakkotyön keskellä. Rottien ja salamanterien syöminen luultavasti pelasti pojan terveyden. Perhe sai leirillä asua yhdessä (paitsi äiti, jota ei vangittu eikä päästetty leirille mukaan).  Poika kuuli isän ja sedän tarinoita suvun aiemmasta elämästä Japanissa. Hänellä oli siis aavistus siitä, ettei elämä kaikkialla ollut samanlaista kuin Pohjois-Koreassa. Leiriolot muuttivat myös hänen käsitystään Suuresta Johtajasta ja Rakkaasta Johtajasta, joita hän oli lapsena rakastanut kuin joulupukkia tai jumalaa. Kuinka nämä saattoivat aiheuttaa kansalaisilleen sellaista kärsimystä?

Kirjoittaja kertoo, että hänen pakonsa aikaan useimmilla ihmisillä (leirien ulkopuolella) oli vielä syötävää ja sen vuoksi siedettävät olot. Virallisen järjestelmän ohessa kaikkialla vallitsi korruptio, ja voitelemalla sopivia henkilöitä saattoi saada itselleen esimerkiksi Kiinassa tehtyjä vaatteita tai elektroniikkaa. Nykyisin tilanne on huonompi. Nälänhätä vallitsee kaikkialla, ja ne harvat, jotka nykyisin pääsevät pakoon, ovat aliravittuja rääsyläisiä. Vaikea kuvitella, millaista nykyisin on vankileirillä, josta kirja kertoo, puhumattakaan erikoisdiktatuurileireistä, joilta ei koskaan pääse elävänä.   

On jotenkin käsittämätöntä, ettei kansainvälinen yhteisö voi Pohjois-Korealle mitään. Sen sotilaallinen pelote on liian suuri. Ilman ruoka-apua korealaiset kuolisivat nälkään, mutta sen antaminen mahdollistaa järjestelmän olemassaolon edelleen. Johtajat elävät yltäkylläisyydessä ja huvittelevat ulkomailla samaan aikaan, kun kansa nääntyy. Johtajien mielenterveyskin on epäilyksenalainen. Nyt valtaa ollaan mahdollisesti siirtämässä jo kolmannelle hallitsijapolvelle.

Kirja on ensimmäinen länsimaissa julkaistu teos Pohjois-Korean nykytilanteesta. Toisena kirjoittajana on ollut ranskalainen tiedetoimittaja ja apuna tulkki. Kannattaa lukea, jos Pohjois-Korean olot kiinnostavat:

Kang Chol-hwan  & Pierre Rigoulot, Pjongjangin akvaariot. 10 vuotta Pohjois-Korean gulagissa (Siltala 2009).  Teos on ilmestynyt ranskankielisenä vuonna 2000. 

 

Lisäys  2.9.2010

Tämän päivän Sana-lehti kertoo, että Pohjois-Koreassa on pidätetty 23 kristittyä, jotka olivat kokoontuneet erääseen kotiin "uskonolliseen tilaisuuteen". Johtajille määrättiin kuolemantuomio ja loput 20 vietiin vankileireille. Tapahtumasta on kolme kuukautta, mutta vasta nyt tieto kulkeutui Pohjois-Korean ulkopuolelle. Uutisessa arvioidaan, että Pohjois-Koreassa olisi noin 400 000 kristittyä, joista 60 000 vangittuina työleireillä.