Tänään kävin Malminkartanon kirjastossa. Sitä oli vaikea löytää, vaikka se lopulta oli ihan keskellä kylää. Olin jopa käynyt sen ovella katsomassa, mikä kilpi seinässä oli, mutta siinä luki vain: Malminkartanon ala-aste. Vasta kun etsintäkierrokseltani palasin samaan paikkaan eri suunnalta, huomasin ylhäällä seinässä himmeän kyltin: KIRJASTO BIBLIOTEK. Eikä tässä mitään kummallista, olen muistaakseni eksynyt jok'ikinen kerta Malminkartanossa käydessäni viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Se on sekava, kadut ja kävelytiet mutkittelevat talojen välissä eikä missään ole minkäänlaisia opasteita. 

Pääasia kuitenkin, että kirjasto löytyi. Seuraavan kerran osaan kyllä sinne! Ja saatanpa siellä käydäkin. Kirjasto oli nimittäin pieni mutta valikoimiltaan yllättävän kiinnostava. Siellä oli monia sellaisia kirjoja, jotka olisin heti halunnut lainata, jos olisi ollut kunnon laukku mukana. Nyt otin lainaan vain yhden viime vuonna ilmestyneen dekkarin.

Kirjastossa oli aika monia eri-ikäisiä ihmisiä lueskelemassa ja katselemassa nettiä. Somalikoulupojille siellä ja muuallakin toivoisin hiukan hienotunteisuutta lukijoita kohtaan: juttelivat ääneen, kun olisivat minun vanhan tädin mielestä voineet kuiskatakin tai puhua puoliääneen, kun olivat ihan vierekkäin, ja heidän vieressään tehtiin töitä. Nykyisin kirjastonhoitajat eivät enää puutu asiaan, mutta sen vuoksi nuorisolle ei tule mieleenkään vaimentaa ääntään. Nämä pojat eivät missään tapuksessa kailottaneet vaan höpöttivät vain joutavia joutessaan. Samaa kuulee kaikkialla, eikä kirjastojen edes odoteta enää olevan rauhallisia lukupaikkoja. 

Huomaaan, että minulle on tullut tavaksi verrata kirjastoja tarkistamalla muutamien tiettyjen kirjailijoiden kirjojen saatavuutta. Eräs on Kirsti Ellilä, jonka blogia olen koukuttunut lukemaan. Tarkistan, onko hänen kirjoittamiaan lasten- tai nuortenkirjoja saatavilla. Tänään löytyi kaksi. Arabianrannassa oli yksi. Jos löydän jommankumman uusimmista, Reetta ja linnan vangit tai Majavakevään, lainaan ja luen.

Olen ollut yllättynyt siitä, miten pienet ja vaatimattomat kokoelman lasten. ja nuortenosastoilla on. Tämä koskee helsinkiläisiä lähikirjastoja. Pasilassa on isompi lastenosasto, ja Sellon lastenosasto on toistaiseksi katsomatta.     

Malminkartanon kirjaston ilmoitustaululla kerrottiin lukupiiristä, joka kokoontuu kumppanuustalolla. Siinä oli koko kevään kirjat ja teemat listattuina. Jos asuisin Malminkartanossa, voisin harkita menemistä mukaan, vaikutti kiinnostavalta. Kaiken kaikkiaan käynti Malminkartanon kirjastossa oli positiivinen kokemus.