Pitkä, kaunis ja lämmin on ollut loppukesä. Nyt tuntuu kuitenkin, että se alkaa olla ohi. Kolea tuuli alkoi tänään puhallella ja kellastuneita lehtiä putoilee jo puista. 

Viime vikonloppuna saimme mökin laitettua talviteloilleen. Vaan ei kaikki aina onnistu täydellisesti: mausteet ja öljyt unohtuivat kaappeihin, vaikka muut ruokatavarat toinkin pois. Saattavat mennä pilalle pakkasessa. 

Haikeaa on taas hyvästellä liian pian ohi mennyt kesä. Tänä vuonna pääsimme mökille vain muutaman kerran, eikä sää silloinkaan oikein suosinut. Oikeaan mökkikesään olisi kuulunut lämpimiä uimavesiä ja kiireetöntä oleskelua. Ehkä ensi vuonna! 

Mökkiseudun metsissä ei tänä vuonna ollut kovin paljon mustikoita eikä sieniä lainkaan. Puolukassa kävimme lauantaina, mutta marjat olivatkin vielä raakileita. Keräilimme jonkin verran, mutta puhdistaminen käy vitkaan ja laatu on kehnohko. Omenoita sen sijaan oli paljon ja ne olivat hyvälaatuisia - toisin kuin kotipuussamme, josta emme satoa saaneet lainkaan. Ikävä puoli oli se, että räkättirastaatkin huomasivat ihanat omenamme ja hyökkäsivät aamun sarastaessa suurena parvena puihin nokkimaan omenoitamme. Monista oli syöty puolet, joitakin vain näykkäisty ja ilmeisesti huomattu vielä hiukan raa'aksi. Keräsimme suurimman osan koskemattomista pois, vaikka eivät ihan kaikki kypsiä olleetkaan. Vein osan maistiaisiksi vanhemmilleni, jotka ovat puut aikanaan istuttaneet mutta eivät ehtineet satoa nähdä paikan päällä. Nyt vasta ensi kertaa tuli tosi paljon omenoita.

Yöllä oli mahtavaa katsella tähtitaivasta: niin valtavan paljon tähtiä. Suoraan yläpuolella Pohjantähti vaatimattomana mutta sitkeänä. Kaupungissa ei erota kuin muutaman kirkkaimman tähden. Mukava oli huomata myös valon tuiketta vastarannalta, kun muitakin mökkiläisiä oli tullut syksyisen viikonlopun viettoon. Meidän mökki on oikea KESÄmökki, joten siellä ei kylmällä enää oikein voi olla. Muilla on luultavasti nykyaikaisia huviloita, joissa on kaikki mukavuudet ja talvilämpimät rakenteet. Meidän mökillä ollaan kesäisinkin pääasiassa ulkona, kun sisätilat ovat pienet. 

Vaikka onkin haikea olo kesän loppumisesta, elämänkokemus kuiskuttaa, että ihan pian on jo uusi kesä. Aika kiitää nopeammin kuin koskaan. Elämän katoavaisuus muistuttaa itsestään.