Eilen kadulla kävellessä tuli vastaani nuori perhe: isä, äiti ja rattaissa oleva lapsi.  Kuulin pienen osan vanhempien välisestä keskustelusta. Jokaisessa kummankin vanhemman lauseessa oli se ikävä v-sana, jota tätä nykyä kaiken aikaan kaikkialla toistellaan, se jonka maahanmuuttajat oppivat suomen kielestä lähes ensimmäisenä. Isä käytti sanaa vahvistamaan asiaansa keskellä lausetta välimerkinomaisesti, äiti taas aloitti sillä lauseensa. 

Tuli vain mieleen, että lapsiparan opettajalla tulee olemaan tulevaisuudessa aikamoinen, ehkä toivotonkin, työ saada lapsi ymmärtämään, ettei kyseinen sana kuulu normaaliin sanavarastoon ja keskusteluun. Voisiko jopa sanoa, että v-koodiston omaksunut lapsi ja nuori tulee olemaan loppuikänsä tuomittu jo puheenpartensa perusteella tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuten brittiyhteiskunnassa jotkut ääntämksensä perusteella? (Kyllä kyllä, lähes KAIKKI nuoret  käyttävät v-ilmaisuja jossakin vaiheessa, mutta niiltä, joiden kotona sitä ei ole kuultu, poisoppivat siitä helpommin murrosiän mentyä ohi ja pahimmassakin vaiheessa valitsevat käyttämänsä kielimuodon tilanteen mukaan.)