Tänään on seurakuntavaalien varsinainen äänestyspäivä. Nyt vaikuttamaan!

Oikeasti en usko, että äänestämiselläni on juurikaan vaikutusta mihinkään, mutta haluan silti käyttää äänioikeuttani aina kun suinkin mahdollista.  Olen tutkaillut seurakuntamme ehdokasmonistetta (sellainen tuli - loistavaa!), käyttänyt vaalikonetta ja käynyt kuuntelemassa ehdokkaiden vaalipaneelia.

Ehdokkaiden esittäytyminen oli aika aneeminen tilaisuus. Paikalla oli enemmän ehdokkaita kuin kuulijoita, ja tilaisuus oli tuskastuttavan hidastempoinen. Jokainen esitteli ensin itsensä. Sitten kirkkoherra esitti kaikille kysymyksen numero yksi, vastausaikaa kaksi minuuttia kullekin. Koska ehdokkaita oli paikalla yli 20 (kaikki eivät onneksi olleet vaivautuneet paikalle), kierros kesti lähes puoli tuntia. Sitten esitettiin kysymys kaksi. Nyt ääni yleisön joukosta ehdotti vastausajan puolittamista, mikä hyväksyttiin. Kaikki siis vastasivat minuutissa kysymykseen: "Miksi juuri sinä?"

Tilaisuudesta oli se hyöty, että näin ja sain nimiä seurakunnassa toimiville tai siellä toimia haluaville ihmisille. Näiden reilun kolmen vuoden aikana, jotka olen tähän seurakuntaan kuulunut, en ole tutustunut kehenkään. Joidenkin vastaukset ihmetyttivät tai mietityttivät. Tulin myös siihen tulokseen, että ainakaan ensimmäistä vaalikoneen minulle valitsemaa ehdokasta en voi äänestää. 

Ehdokkaat olivat lähes kaikki kovin iäkkäitä. Perustelu oli, että eläkkeellä on aikaa harrastaa. Yhdellä tai kahdella oli jotakin konkreettista mielessä, mitä haluaisi saada aikaan. Homokysymys tuntui jakavan ehdokkaita, vaikkei sen ratkaisu kyllä ole seurakuntaneuvostojen käsissä. Tilaisuuden jälkeen oli sellainen mieli, että sopivaa ehdokasta ei löydy.

Myöhemmin luin vaalikoneesta ehdokkaiden perusteluja tarkemmin, niidenkin, jotka eivät olleet valinneet samoja vastausvaihtoehtoja kuin minä. Löysinkin hyviä perusteluja. Koneen vastausvaihtoehdot olivat tuottaneet minullekin vaikeuksia, koska ne olivat liian mustavalkoisia. Äsken vastasin vaalikoneen kysymyksiin uudelleen. Löytyi kolmen ehdokkaan kärki, joilla oli noin puolet vastauksista samoja kuin minulle. Luin myös heidän perustelunsa, ja - voilà - nyt minulle on ehdokas srk-neuvostoon. Valtuustoon päätin jo aikaisemmin äänestää järkeväntuntuista ihmistä, vaikkei hän olekaan kanssani samaa mieltä asioista. Uskon hänen olevan kuitenkin suurissa talouskysymyksissä riittävän fiksu. Kumpikin ehdokkaani oli keskustelutilaisuudessa paikalla, mikä osoittaa aitoa halua tulla valituksi.

Kiinnostavaa nähdä, ketä valitaan. Surullista, ettei yhtään oikeasti nuorta ehdokasta ollut valittavissa. Vaikea kuvitella, että nuoriso sankoin joukoin rientäisi äänestämään heidän näkökulmastaan ikäloppuja tyyppejä ("älä luota kehenkään yli kolmikymppiseen...")

Eniten toivon sitä, että uusi neuvosto saa aikaan jotakin toimintaa seurakuntaan. Surullista, että nettisivuilla lukee toiminnan kohdalla: 'ei toimintaa' ja tapahtumien: 'ei tapahtumia'. Pelkkä kirkossa käyminen (ei edes kirkkokahveja) ei mitenkään tutustuta kehenkään. Katson kateellisena muiden seurakuntien ilmoituksia...

Koko kirkon kannalta on kiinnostavaa nähdä, mikä on äänestysprosentti. Minulle on hiukan epäselvää, miten nämä valitut vaikuttavat siihen, ketä istuu seuraavassa kirkolliskokouksessa. Kirkossa vaikuttavat erilaiset voimat ja suuntaukset ovat nyt räikeästi esillä. Kunpa kirkko kuitenkin pysyisi yhtenäisenä ja hyväksyisi erilaiset ajattelutavat. Heikolta näyttää mutta toivoakin on.