Yleensä on hauska käydä kampaajalla. Pientä luksusta arkeen. Yksi kivulias kohta kuitenkin liittyy kampaamon tuoleihin: pesupaikalla oleva niskakaukalo. Se painaa aina vietävästi, ja on tuskaa kestää siinä niskansa varassa pesuvaiheen loppuun asti. Nykyisin kampaajat vielä usein hierovat päänahkaa hoitoaineen laittamisen yhteydessä, mikä olisi taivaallista, elleivät hierontapyöritykset painaisi niskaa vieläkin kipeämmin pesukaukalon reunaa vasten.
 
Entisaikaan tuskallinen osuus oli vielä paljon pitempi, kun permanentit olivat muodissa ja niiden laittamiseen liittyi useampia pesuosuuksia. Kerran vein jopa pehmeän pyyhkeen mukanani pehmentääkseni niskavaikutusta, mitta siitä kampaaja ei oikein tykännyt - varmaan koska heiltäkin olisi pyyhkeitä löytynyt.
 
Nyt olen käden ollessa paketissa käynyt lähikampaajalla pesettämässä hiukset. Pesupaikka on jos mahdollista vielä tuskallisempi kuin omalla luottokampaajallani. Eilen kuitenkin oivalsin, että täkäläisessä pesutuolissa on liikkuva istuinosa. Niinpä siirsin itseäni sen varassa muutaman sentin eteenpäin. Wau, heti helpotti. Mutta hetken päästä tuoli liukuikin vähän lisää. Ja vielä. Kääk! Niskaan alkoi sattua yhä enemmän. Mietin, oliko kampaaja huomannut minun liukuvan kauemmas. Niska oli yhtä kipua. Aloin epäillä, etten selviä tilanteesta hengissä vaan niskani naksahtaa poikki. Silloin kampaaja lopettikin hieromisen ja alkoi kuivata hiuksiani. Jokainen hänen liikkeensä tuntui hidastetulta, kun niska oli niin hellänä. Ehdin miettiä, eikö hän koskaan auta päätäni ylös. Omin voimin en sitä niin hankalasta asennosta enää jaksaisi nostaa. Viimein tunsin pyyheliinan kietoutuvan pääni ympärille ja kampaaja auttoi pääni ylös. Olin pelastunut!