Nyt on ollut puunkaato ajankohtaista. Viikonloppuna olimme suvun mökillä. Sieltä Armaani ja Veljeni kaatoivat kuusi tai seitsemän isoa koivua. Muutama jäi vielä kaatamatta niiden vaarallisen sijainnin vuoksi. Tämänkertaiset menivät nurin hienosti oikeaan suuntaan, kun traktorilla vedettiin samalla kun moottorisahalla katkaistiin. Paljon tuli polttopuuta ja risua. Raahasimme reippaiden pikku veljenpoikien kanssa pöllejä ja risuja kasoihin. Onneksi osui kaunis, aurinkoinen päivä. Oli ilo olla ulkona puuhastelemassa.

Tänään jäin kotiin tapaturman seurauksia potemaan silmä mustana ja sormi turvoksissa. Se sattui lauantaina vasta, kun olimme jo poistumassa mökiltä. Liukastuin ja löin silmäkulmani pahasti jäähän. Onneksi olin lähellä naapuria ja sain pikaisesti ensiapua. Soitin sairaalaan, jonne lähdimme saman tien. Tunnin kuluttua olin jo toimenpidehuoneessa käsittelyssä. Neljä tikkiä koristaa nyt silmäkulmaani, ja väri silmän ympärillä on jatkuvassa muutoksess. Nyt on menossa punalila vaihe. Jokohan huomenna keltainen? 

Hyvä puoli oli se, että jäin tänään kotiin käytyäni ensin lääkärissä sormen takia ja näin toisen puunkaato-operaation ihan läheltä. Meidän pihasta nimittäin kaadettiin kaksi isoa koivua ja yksi tosi iso raita. Kaupunkialueella kun ollaan, ei puilla ollut tilaa kaatua mihinkään suuntaan niin kuin mökillä, joten piti tilata ammattilaiset asialle. Nosturiauto kohotti metsurit hiljakseen puun latvaan asti, ja matkalla ylös he karsivat oksat pois. Lopulta katkaistiin latva, ja alas tullessa runko pieninä paloina. Ne pudotettiin juuri oikeaan kohtaan pihamaalle.

Kahdessa puista oli linnunpönttö. Ne irrotettiin asiallisesti ja tuotiin nostolavalla alas. Iltapäivällä huomasin ikkunasta sinitiaisen istumassa risukasalla tuijottamassa mietteliäänä pönttöä, joka oli asetettu meidän portaille. Toivon, ettei se ollut ehtinyt vielä munia sinne. Menin kurkkaamaan sitä myös ovesta, ja siinä se istui edelleen ja suuntasi kysyvän katseen minuun päin. Kunpa se jaksaisi odottaa, että saadaan pöntöt asennettua lähistön puihin kaupungin puolelle. 

Puunkaatajat (arboristikohan on oikea termi?) sahasivat rungot klapimittaan, josta Armaani ne myöhemmin pilkkoo. Nyt hän ensin katkoo risuja kuormaksi. Samalla käynnillä kaadettiin naapuristakin yksi puu. Ei ole tekemisen puutetta tällä perällä iltaisin... Naapurit varmaan iloitsevat myös meidän raidan kaatamisesta, silä se varjosti aika lailla heidän pihaansa varsinkin aamuisin. Meille se toi suojaa ilta-auringon häikäisyltä, mutta Armaani lupasi hankkia isomman aurinkovarjon.    

Olisin halunnut tilalle hedelmäpuita, mutta kaupunki ei sitä kuulemma salli, vaan pitää istuttaa samanlaisia puita tilalle. Hm. Ehkä saan kirsikkapuun kanien syömän pensaan tilalle.