Tämän vuoden ammattijärjestön kalenteri on nyt ollut käytössä kolme viikkoa. Tänään ärsyynnyin siihen lopullisesti. 

Jo viime vuodeksi kalenterin kokoa oli muutettu millin verran niin, ettei se mahtunut enää edellisen vuoden suojamuovikuoriin. Epäekologista heittää muovi päällys pois, kun sitä olisi vielä voinut käyttää, jos kalenteri olisi siihen  mahtunut. Olisi saanut postimerkit ja satunnaiset kupongit talteen muovikannen taskuun. Nyt ne putoilevat vähän väliä lattioille milloin missäkin. Lisäksi pahvikansi rispaantuu vuoden aikana kovassa käytössä epäsiistin näköiseksi.

Pahempaa oli tulossa täksi vuodeksi. Ammattijärjestön tiedot - kaiken maailman paikallisjärjestöjen puhelinnumerot - ovat ensimmäisinä ihan alussa. Mihin ihmeeseen voisin tarvita vaikkapa Satakunnan alueyhdistyksen alueasiamiehen puhelinnumeroa niin kipeästi, että se on kalenterissani ennen omia menojani? Seuraavaksi kalenterissa on tyhjiä sivuja omia muistiinpanoja varten. Ok, tarpeellista kylläkin, mutta ei ensisijaista. Noiden jälkeen ovat lukujärjestyssivut, joille ei minulla ole käyttöä, koska  lukujärjestykst muuttuvat niin usein, etteivät sivut riitä kahden kouluvuoden lukujärjestyksille. Vasta sitten päästään asiaan: tämän vuoden kalenteriin, jota tarvitsen päivittäin monta kertaa ja jota ilman en tulisi toimeen. 

Tänään hermostuin lopullisesti ja revin kaikki tarpeettomat sivut irti. Ei tule ikävä. Olen varma, että jos jollekulle piirisihteerille tulee asiaa, löydän yhteystiedot muualta, vaikkapa ammattijärjestön nettisivuilta. (Ja JOS ottaisin yhteyttä, kuulisin varmaankin, että juuri kyseinen henkilö onkin äitiys-/isyys-/sairaus- tms. lomalla, ja tehtäviä hoitaa XX, jonka yhteystiedot taas ovat...) 

Kun mietin, miksi tällainen uudistus kalenterin käytettävyyteen on tehty, arvelen, että kyseessä on säästötoimi: kun kalenteria huononnetaan, kohta kukaan ei sitä enää tilaa. Nimellisesti ihmiset siirtyvät sähköisiin kalentereihin - käytännössä ehkä ostavat mieleisensä kirjakauppojen laajasta valikoimasta.

Sähköistä kalenteria en kokeilun jälkeen suostu enää käyttämään. Siitähän katoavat kaikki tiedot sen jälkeen, kun ajankohta on ohi. Mistä silloin muistan tai saan tarvittaessa selville, milloin kävin viimeksi hammaslääkärissä, milloin tapasin ystäväni viimeisen kerran, milloin söin kortisonitablettikuurin jne. Vanhat kalenerit ovat tärkeä osa omaa henkilöhistoriaani, kun ei päiväkirjaa tule enää kirjoitettua kuin kriisitilanteissa. Lisäksi minua huolestuttaa yhteiskunnan syvä luottamus sähkön toimitusvarmuuteen. Johan se nähtiin Kainuussa muutama viikko sitten: jos ei toimi puhelin, ei toimi sähköinen kalenterikaan. Oma aggregaattikaan ei pelastia, jos tukiasema on sammunut. Entä jos (kun) yhteiskuntaa koettelee oikea kriisi, jossa sähköä ei kerta kaikiaan saada minnekään? Koko yhteiskunta halvaantuu - paitsi minä, joka voin kirjoittaa kynällä  paperikalenteriini ainakin merkinnän siitä, milloin kaikki pysähtyi.