Tänään on melko kuuma. Auton mittarin mukaan ulkolämpötila on noin 32  astetta. En muista kokeneeni vastaavaa Suomessa aiemmin. Lontoossa oli eräänä päivänä siellä ollessani 32 astetta, ja se oli suurkaupungissa aika paljon. 

Olemme olleet tänään useita tunteja Retretin luolastoissa, ja siellä kyllä paleli koko ajan, kun unohdin ottaa villatakin mukaan. Iltapäivällä nautimme lounasta Luston ravintolassa (nam, herkullista!) ja tutustuimme metsänäyttelyyn ilmastoiduissa tiloissa, joten hellettä on aistittu vain siirtyessä tilasta toiseen tai autoon. Pian lähtenemme iltauinnille kuten eilenkin.

Mitä sanoisin Retretin näyttelyistä? Ensin katsoimme kuvanveistäjä Pekka Kauhasen töitä sekä hänen työskentelystään kertovan filmin. Tosi mutkikasta ja monivaiheista tehdä ensin muotti ja sitten valu jne. Sitten näimme aika pitkän filmin Helene Schjerfbeckistä. Se palautti jälleen mieleen hänen elämänvaiheensa ja karun elämänsä. Onneksi hän sai kokea menestystäkin elämänsä loppupuolella. Iris-keramiikkaakin oli ja Pekka Luukkolan valokuvia suomalaisista iltahämymaisemista. Ne olivat kyllä hienoja pitkän valotuksen aikaansaamine tulenlieskaviivoineen. Paras oli tietenkin Helene Schjerfbeck ja taiteilijasisaret -osuus, jossa esiteltiin 1800-luvun suomalaisia naistaiteilijoita.

Kaarina Alstan naivistisen työt eivät puhutelleet minua, mutta näin, kuinka ne ilahduttivat lapsikatsojia, jotka eivät tavallisesti jaksa kauan taidetta katsella. Merja Haapalan ja Teemu Saukkosen yhteisnäyttelyssä Haapalan veistokset viehättivät mutta Saukkosen työt olivat väreiltään ja muutenkin vähän ahdistavia.  Hiukan erikoinen oli Punkaliven huonekalunäyttely kesken kaiken - tai no, muotoiluhan on taidetta. Grafiikanpaja Himmelblaussa oli monien nykygraafikkojen töitä - pari olisin mielelläni ottanut omalle seinällekin, erityisesti pidin Elina Luukasen, Inari Krohnin ja erään miestaitelijan (Esa Riippa?) töistä.

Retretistä menimme Lustoon katsomaan metsänäyttelyä. Se oli monipuolinen, mutta ärsytti suunnattomasti, kun kierrosta ei ollut mitenkään merkitty ja oli vaikea hahmottaa, mistä oli tullut ja mitä oli vielä näkemättä. Kiersin edestakaisin monta kertaa harmistuneena. Lopuksi metsäkoneosaston jälkeen oli vielä palattava koko näyttely päinvastaisessa järjestyksessä takaisin jotta pääsi ulos. Se tuli selväksi, että metsät ovat Suomelle tärkeitä, ja metsätyömiehiä on ennen ollut tosi paljon. Työ on ollut ruumiillisesti todella rankkaa. Nyt koneet hoitavat lähes kaiken eikä ihmisiä paljon tarvita. (Simulaattorilla sai kokeilla metsäkoneen ohjaamista, mutta minä en onnistunut tarttumaan koneen kouralla edes kaadettavaan puuhun. Seuraavana ollut mies oivalsi idean heti ja alkoi laittaa tukkipuita pinoon...) Opin myös, että monet suomen sanat ja sanonnat ovat peräisin metsätyömailta: pilkka ja pilkkakirves jäivät mieleen. Yksi sana jäi mietityttämään: mikä onkaan jolu? Muinoin minulla oli opettaja nimeltä Jolula. Hänenkin nimensä etymologia siis liittynee metsätyömaihin.

Kyllä ainakin yksi kulttuuripäivä pitää lomaan sisällyttää. Tämä oli hyvä. Kun päivään sisältyi vielä kaksi herkullista ateriaakin, ja edessä on vielä iltauinti helteisessä illassa, jossa lämpötila lienee vieläkin 28 astetta, voi sanoa, että päivä on ollut kerrassaan onnistunut.