Oi, miten ihanaa onkaan pyöräily myäs talvisäässä! Turhaan olen pelännyt. Tänään ensi kertaa ajoin lumella, ja hyvin meni Varsinkin hyvin auratuilla pyöräteillä kulki fillari vallan mainiosti. Pahin paikka oli ajoradan vieressä oleva pyörätie, jolle aurat tai autot olivat heittäneet loskaa - seassa ilmeisesti tiesuolaa. Siinä oli vaikea pysyä pystyssä, kun loska luisti alta joka suuntaan ja alla oli ehkä jäätä. Pahimmasa paikassa talutin erään risteysalueen yli. Tämä tapahtui aamulla menomatkalla seitsemän jälkeen. Palatessa iltapäivällä tilanne oli parempi ja ajoradan viereinen pyörätiekin puhtaampi En tiedä, oliko sille tehty päivän aikana jotakin vai oliko rapa vain roiskunut kauemmaksi. 

Lumipyryllä en taitaisi uskaltaa lähteä pyöräilemään enkä vastasataneella paksulla lumella. Silloin eivät nastarenkaaatkaan varmaan oikein pidä ja on suuri vaara kaatua. Metsässä olevat pyörätiet, jotka kiitettävän aikaisin yleensä aurataankin, ovat oikein mainioita väyliä pyöräilijälle. 

Normaalisti työmatkapyöräilyni kestää kotipihasta työpaikan pyöräparkkiin 22 minuuttia, siis koko päivän pyöräily yhteensä 44 minuuttia. Tänään lumikelillä meni kaikkiaan 54 minuuttia. Ajelin hiljaa ja rauhallisesti paitsi metsässä päästelin melkein entistä vauhtia, pienemmillä vaihteilla kylläkin. Ajamista helpotti myös lumen tuoma valoisuus. Ei tarvinnut pelätä, ettei pyörän valoissa ehdi nähdä vastaantulijaa riittävän aikaisin tai töksäytä kuoppaan. Aamulla sain myös ajella aika rauhassa, ei ollut kovin paljon vastaantuljoita. Iltapäivällä sen sijaan osuin taas koirantaluttajien kanssa samaan aikatauluun. Välillä piti odotella, että koira ja isäntä saivat päätettyä, kummalle puolelle väistetään sen sijaan että hihna tien poikki katkaisisi pyöräilijän matkan.

Jokin Murphyn lain alakohta varmaan määrää myös sen, että jos sattuu samaan aikaan tielle sekä vastaantulijoita että samaan suuntaan menijöitä, he kaikki kohtaavaat täsmälleen samassa paikassa, niin ettei siitä varmasti mahdu ohi. Tänäänkin oli kaksi kävelijää menossa kanssani samaan suuntaan ja vastaan tulossa pariskunta vauvanvaunujen kanssa. Ja juuri osuivat kaikki samalle linjalle eteeni, vaikka ennen ja jälkeen oli tyhjää tietä silmänkantamattomiin. 

Vaatetuksenikin on osunut kohdalleen, vaikka etukäteen pelkäsin, että palelisi. Kaikkea kanssa, yleensä on hiki viimeistään paluumatkalla. Sormet ja varpaat palelevat ensimmäisinä, jos oikein on kylmä, mutta tällä hetkellä riittävät käsiä lämmittämään rukkaset, joiden päällä on lapaset. Tarvittaessa voisin lisätä vielä päälle isot kuorihanskat, mutta niitä olen tähän mennessä käyttänyt vain kovalla sateella. Päässä  minulla on villakypärä, korvalaput ja pyöräilykypärä. Farkkujen alla villasukkahousut ja yllä kuorihousut. Hankalaa on se, että työpaikalla on tosi lämmintä, joten joudun poistamaan sukkahousut ja tietenkin vaihtamaan puseron. On siis oltava vaihtovaatekassi aina mukana. Jos työpäivän aikana on ulkovalvonta, ei tahdo millään ehtiä vaihtamaan ulkovaatteita ja kiitämään ajoissa välituntialueelle, jonne on matkaa. Ihailen myös niitä (miepuolisia) kollegoita, jotka myös pyöräilevät töihin mutta jotka eivät ole niin viluisia kuin minä vaan tarkenevat ajella kevyissä vaatteissa myös talvisaikaan. Selviävät vähemmällä vaatejusteerauksella.

Maanantain säätä vähän jännitän: tuleeko lumipyry yöllä vai ei? Sen mukaan valitsen, menenkö pyörällä vai bussilla. Turhia kaatumisriskejä en halua tietenkään ottaa. Maanantaina vaihdan kesken päivän toiseen toimipisteeseen ja matkalla on iso ylämäki, joten kivempi olisi huristaa sähköpyörällä kuin raahustaa jalan. 

Tähänastisen kokemukseni perusteella uskallan lämpimästi suositella talvipyöräilyä muillekin!

PS Kovia pakkasia ei täällä ole vielä ollut. Niiden aikaan ongelma on liian kylmä hengitysilma. Minulla olisi kyllä vanha ilmanlämmitin, joka laitetaan maskiksi suun eteen, mutta sen ja villakypärän yhdistäminen ei suju ongelmitta. Näyttäisin varmaan myös joltakin kommandolta. Saa nähdä. Luultavasti pakkasrajani olisi -8 - 10°C, jonka alittava lämpötila olisi keuhkoille liian vaarallinen.