Luin viimeksi Muriel Barberryn kirjan Siilin eleganssi, jota mainostetaan huippumenestykseksi monissa maissa.

Se kertoo pariisilaisen hienostokorttelin kerrostalon ovenvartijasta Mme Michelistä, talossa asuvan Jossen perheen älykkötyttärestä, joka on päättänyt tehdä itsemurhan 13-vuotissyntymäpäivänään sekä taloon muuttavasta japanilaisesta herra Ozusta. Kirjassa sivutaan filosofiaa, kirjallisuutta ja taidetta. Rouva Michel yrittää peittää talon asukkailta kulttuuriharrastuksensa ja esittää tyypillistä vähän typerää ovenvartijaa. Varhaiskypsä Paloma Josse vieroksuu perheensä edustamia arvoja ja kokee, ettei kukaan ymmärrä häntä. Herra Ozu näkee kummankin läpi.

Minun oli ensin vaikea päättää, pidänkö kirjasta. Sitä oli helppo lukea, ja tunnelma ja  miljöö olivat hyvin ranskalaisia. Silti jokin ärsytti, ehkä juonen ennustettavuus tai epäuskottavat filosofoinnit. Loppuratkaisun yllätys  sai minut kuitenkin lisäämään mielessäni kirjalle yhden tähden lisää: 4/5. Olihan se rentouttavaa luettavaa, aikuisten satu.

- - -

Vasta edellisen kirjoitettuani kävin katsomassa muiden kirjoittamia arvosteluja. Huomasin kirjan todella jakavan mielipiteitä: toiset ovat vaipuneet hurmioon, toiset vierastavat ja pitävät teennäisenä. Minulla ei ole niin vahvaa kantaa kumpaankaan suuntaan. Ranskalaisen luokkayhteiskunnan parodiointi kyllä hymyilyttää. Kirja on helppolukuinen. Niinpä kehotankin: lukekaa itse ja kertokaa sitten, millaisia ajatuksia se herätti!      

PS Kuvasta tuli hirveän iso, kun en osaa itse pienentää. Yritän joskus etsiä tilalle valmiiksi pienemmän. Kansi on mielestäni kaunis.