Tänä viikonloppuna on ollut monta hetkeä, jolloin olen joutunut nieleskelemään liikuttuneena. Useimmat ovat tulleet ihan yllättäen. 

Presidentti Mauno Koiviston kuolema sai aikaan kiitollisen mielen. Hän oli hyvä presidentti ja vaikuttava ihminen. Uutinen hänen kuolemastaan toi mieleen oman isäni ja hänen viimeiset vaiheensa. Samalla tavalla hänkin oli Alzheimerin taudin haurastuttama.  Tämän päivän suruliputus toi palan kurkkuun.  Kansakunnan yhteinen suru ja kiitollisuus. 

Aamulla olimme äidin kanssa kirkossa pitkästä aikaa. En ole itseksenikään päässyt kirkkoon moneen kuukauteen. Heti ensimmäinen virsi sai kyynelet silmiin. En ole tajunnutkaan, miten paljon olen kaivannut sekä virsiä että laulamista. Rakas harrastus on ollut katkolla jo vuosia. Aamuisin kykenen  laulamaan vain tunnin pari astmalääkkeen oton jälkeen. Tänään kirkossa oli lääkkeen otosta jo niin kauan, että ääneni oli jo käheä. Piipittelin vain hiljaa. Silti sekin tuntui tosi hyvältä. Äitikin pitää kovasti laulamisesta, ja hän kovasti toivoisi, että olisi lauluseuraa. Tänään virret olivat kuitenkin yhtä lukuun ottamatta outoja tai uusia, joten äiti pääsi mukaan laulamiseen vain Totuuden Hengessä.

Koko päivän on mielessäni soinut laulu Äidin sydän. Olisin tietenkin myös halunnut laulaa sen äidille, mutta en ikinä pysty sitä itkemättä laulamaan. Niinpä jätin yrityksenkin väliin. Hyräilin sitä vain itsekseni aamulla suihkussa... Silloin huomasin, etten enää muistanutkaan kaikkien säkeistöjen sanoja kunnolla. Vaan kas: kun lähdimme autolla kotia kohti, tuli autoradiosta Faunin iltapäivä, jossa oli lauluja äideille. Ja heti ensimmäisenä ihana esitys Äidin sydämestä kaikkine vanhoine säkeistöineen, joita lapsena lauloimme:

"...Kun ihmismielet vaihtelee, kun kiitos kaikuu, vaikenee, kun poljetaan ja moititaan, jäät yksin yöhön, unholaan. 

On paikka, missä lohdun saa: sua sydän äidin rakastaa. Voit hellään helmaan painaa pään ja itket murheen lientymään. 

Pois moni kallis mennyt on, sä kauan tunsit kaipion. Muut korvas aika, mitkä vei - sydäntä äidin konsaan ei."

***

Äsken päättyi radiossa hieno kuorokonsertti Sulasolin laulujuhlilta Hämeenlinnasta. Viimeisenä piti tulla Finlandia, mutta radiosta katkaistiin lähetys "kun ei Hämeenlinnasta kuulu enää mitään". Voi ei, siellähän oli hiljainen hetki edesmenneen presidentin muistoksi ennen Finlandiaa! Me radion kuuntelijat jäimme nyt sitä paitsi. Onneksi olimme kuitenkin saaneet nauttia upeasta konsertista jo kaksi ja puoli tuntia. Kiitos, Yle radio1.