Nyt on toinen pääsiäispäivä, "Ylösnousseen todistajia". Tekstinä kirkoissa Emmauksen tien kulkijoista kertova tarina. Tulimme eilisiltana kotiin (ennen kovasti varoiteltua Suurta Lumipyryä), ja pääsiäiskirkot ovat reissun takia jääneet radion varaan. Tänään tuli koululaiskirkko Kuokkalan kirkosta. Ajattelin ensin, etten jaksa kuunnella taas kerran lapsille suunnattua mitäänsanomatonta jutustelua, mutta onneksi avasin radion, sillä sieltähän tuli yksi parhaista kuulemistani pääsiäiskirkoista! Se oli hyvin suunniteltu, ja saarna sopi sekä lapsille että aikuisille. Ei siis aliarvioitu lasten käsityskykyä eikä vesitetty sanomaa. Saarnan mukana oli pari oppilasta vastailemassa kysymyksiin ja pitämässä yllä kuulijoiden mielenkiintoa, mutta päävastuu ja -paino oli papin, Riku Buchtin, puheella. Se oli monipuolinen ja selkeä. Ei edes kovin lyhyt. Emmauksen tieltä Narnian kautta nykypäivään. Laulut olivat suurimmaksi osaksi tuttuja - joitakin samoja, joita oma kuoroni aikanaan lauloi pääsiäiskirkossa, silloin kun minulla oli vielä kuoro ja koululla perinteinen pääsiäiskirkko. Bravo, Jyväskylän seurakunta ja Kuokkalan koulu! 

Karkkilakkoni päättyi pääsiäiseen. Eilen söin äidin luona yhden Ryhmä Hau -suklaamunan ja illalla Armani kotitalolle piipahtaessamme sieltä kaapista pari Vana Tallinn -liköörikonvehtia ja minttusuklaakonvehtia. Äsken avasin kotona odottaneen Muumi-munan ja pistelin senkin. Olen aika vanha jännittämään, mikä yllätys munasta tulee, mutta tulipa pantua merkille kuitenkin. Eilisen munan yllätys oli muovirihkama-askartelu, josta tuli jokin nelipyöräinen vekotin, johon piti liimata tarrat. Kuvasarjan mukaan kaikista Hau-munista tuli jokseenkin samanlainen mutta eri värinen. Pettymys. Tämänaamuinen muna sen sijaan sisälsi pienen muumihahmon! Se oli hauska yllätys. En tosin tunne saamaani tyyppiä, koska aika huonosti tunnen Muumi-kirjojen henkilöitä. Tämä on laiha punatukkainen olento, jolla on paljon helmiä kaulassa. Mahtaako joku lukija tunnistaa?

Olimme äidin luona lauantaina ja sunnuntaina. Eilen oli ihana auringonpaiste, joten menimme äidin  kanssa ulos istuskelemaan aurinkoon. Äiti nautti. Hän joutuu entistä enemmän haeskelemaan sanoja, ja tututkin henkilöt alkavat kadota muistista. Eilen lähtiessämmme hän kysyi ylioppilaskuvaa osoittaen, onko kuvan henkilö meille sukua. Kerroin, että siinä on hänen poikansa poika, vanhin lapsenlapsi. Äiti vaikutti yllättyneeltä: "Ai niinkö?"

Äiti suree sitä, että omaiset ovat kaukana ja hänet on jätetty yksin. Se on minustakin kamalaa. En kuitenkaan tiedä, mitä tehdä. Pääsen seuraavan kerran käymään vasta aikaisintaan kolmen viikon kuluttua. Hoitaja ehdotti, että äiti muuttaisi meidän lähelle, mutta silloin hän menettäisi veljeni perheen käynnit. Muistisairaalle muutto on myös muutenkin katastrofi, vaikka hän sitä itse alun perin toivoisi. Sen olen huomanut jo aiemmin, sillä äitihän on muuttanut jo kolme kertaa muistisairautensa aikana: kotoa pois, tehostetun palveluasumisen kaksiosta yksiöön isän kuoltua ja sen jälkeen ryhmäkotiin. Aina on edellinen ollut paljon parempi ja uusi kauhea. Minulla on nyt kuitenkin äidin suhteen levollisin olo: hoitajat ovat lähellä ja tiedän, että äidistä huolehditaan.

Nyt on viimeinen lomapäivä ennen arjen jatkumista. Suuri Lumipyry toi lunta maahan, ja sitä satelee hiljalleen edelleen, mutta mistään myrskystä tai kovasta tuulesta ei ainakaan täällä päin ole tietoakaan. Normaali talvikeli näyttäisi olevan, pari senttiä lunta. Liekö tilanne kovasti erilainen isoilla teillä autoilijoiden näkökulmasta? Ehkä silloin, jos on kauhea kiirei ja jostakin syystä vaihtanut kesärenkaat alle. Harva suomalainen kai niin luottavainen on, että maaliskuussa vaihtaisi talvirenkaita pois, varsinkaan jos aikoo ajella pohjoiseen. Eteläänhän täältä ei voikaan ajella ;-). Ja kiire on liikenteessä aina huono idea ja riski kaikille. 

Eilen oli aprillipäivä. Kiva ettei osunut koulupäivään tänä vuonna... Keskisuomalainen kertoi Ähtärin pandojen vierailevan Pandan tehtaalla ja poliisit ilmoittivat uuden taltutuskeinon, rännättimen, käyttöönotosta. Armaani kehitti uusia lintulajeja kotitalon lintuhavaintolistalle. Hauskat pilat ovat piristäviä.    

Nyt odottavat työt, kotityöt ja opiskelut. Aion aloittaa keskeneräisestä sanelun korjauksesta ja pyykeistä. Kotipäivä, ihanaa!