Luin Satu Salosen blogista hyvän ajatuksen, jonka hän oli oppinut pikkuserkultaan. Voisi tavatessa kysyä: "Mitä hyvää sinulle kuuluu?" Voisi tehdä säväyksen vastaajaan ja muuttaa ehkä koko keskustelun sävyn. Täytyypä kokeilla.

Itseltäni olen sitä kysellyt toisessa blogissani, kun niin helposti mieleen tulvii vain huonosti olevia asioita. 

***

Tänään oli taas pitkä työpäivä. Lähdin töistä kuuden maissa ja päätin, etten enää jatka tänään töitä kotona, vaikka kuinka pitäisi. Nukahdin nojatuoliin kotiin päästyäni, kun olin ensin nälkäisenä tankannut paljon hiilihydraatteja. Päivä oli silti mukava ja antoisa. Sain paljon aikaankin.Tarkistin kymmeniä lukupäiväkirjoja ja parikymmentä koetta, pidin muutaman oppitunnin, hyvästelin entisen yhteistyökumppanin, jonka luovuutta ja innostusta olen aina ihaillut, tein yhteisarviointeja mahtavan kollegan kanssa, joka myös joutuu lähtemään pois. Jos jaksan viikonlopun työskennellä ahkerasti, pääsen tavoitteeseen eli saan kaiken valmiiksi määräajassa, maanantaihin keskiyöhön mennessä.

***

Ympärillä luonto on puhkeamassa kukoistukseen koleasta tuulesta ja viileydestä huolimatta. Muualle maahan lupaillaan jo helteitä ensi viikoksi. Muutama viikko, ja olen taas vapaa... 

***

Luen kirjaa, jonka tapahtumat sijoittuvat Lappiin: Päivi Alasalmen Joenjoen laulua. Se onkin tosi kiinnostava, kun tapahtumat yllättäin sijoittuvat osittain Inariin, jossa olemme lomailleet monta kertaa. Paikoista syntyy heti muistikuva. Kirja on herättänyt myös uteliaisuuden Lars Levi Laestadiuksen elämää kohtaan, ja olen päättänyt myös katsoa elokuvan Kautokeinon kapinasta, jonka joskus olen nauhoittanut mutta jota en ole tullut katsoneeksi. Se taisi olla ensi-illassa Sodankylässä jonakin sellaisena vuonna, kun olimme siellä, mutta silloinkin se jäi näkemättä. En ollenkaan tiennyt sen liittyvän Laestadiukseen millään tavalla. En ole lukenut mitään muuta Päivi Alasalmelta, mutta tämän jälkeen voisin olla kiinnostunut tutustumaan muuhunkin tuotantoon.

***