Kohta on kulunut vuosi loppuun kulunut. Ulkoa kantautuva rätinä ja pauke sitä ennakoivat. Tosikoksi leimautumisesta huolimatta en voi mitään sille ajatukselle, että taivaan tuuliin lentävien rakettien hinnalla moni pienituloinen perhe söisi pitkään. Mutta ei, paukuteltava on.

Pelkäsimme että pihan rusakko säikkyy pauketta niin, ettei se uskalla tänään tulla lainkaan syömään. Vaan mitä vielä. Tuossa se puputtaa heinää kaikessa rauhassa pamahduksista huolimatta. Sen kannattaisikin jäädä meidän pihaan, kun muualla ovat tiet ja polut täynnä porukkaa.

Eilisiltainen visiitti loppui lyhyeen, kun rusis osui paikalla samaan aikaan citykanin kanssa. Ensin rusakko potkaisi kania, mutta sitten kani alkoi ajaa rusakkoa takaa. Rusakko luovutti yllättävän helposti ja loikki tiehensä. Kania ei heinäpaali kiinnostanut. Se noukkasi jotakin omenapuun alta ja lähti itse saman tien toiseen suuntaan pihasta pois.    

On jotenkin kodikas näky tuo levollisesti istuskeleva rusakko pihamaalla. Usein se ottaa myös nokoset meillä. Armaani suunnittelee peltikaton laittamista ruokintakatokseen (joka muuten tuo minulle mieleen seimen). Kiva että murkina kelpaa. 

Tänään talipötköä syömässä nähtiin myös käpytikka, ensi kertaa tänä talvena. Se näytti hassulta nokkiessaan selällään, omenapuun oksalta käsin, talia.  Sillä on todella joustava niska.

*** 

Kunpa ensi vuodesta tulisi turvallinen niin ihmisille kuin eläimillekin. Kun olisi maassa rauha ja hyvä tahto ihmisten kesken.