Ajat muuttuvat. Minun lapsuudessani ja nuoruudessani uskovilta ihmisiltä oli tanssi ehdottomasti kielletty. Se oli samassa kiellettyjen töiden kategoriassa kuin kaikki pyhätyöt, neulominen sunnuntaisin, tupakointi ja viinanjuonti. Vielä pahempaa olisivat olleet vain esiaviolliset suhteet, abortti tai murha. Olisin lapsena halunnut kokeilla kansantansseja, mutta se ei mitenkään käynyt. Kun kolmikymppisenä kerroin kummitädilleni käyneeni paritanssikursseilla, hän tuli valtavan surulliseksi ja kehotti minua miettimään, missä vietän iäisyyteni. 

Ymmärrän kummitätiäni vanhempiani ja heidän sukupolveaan. Heille oli asiat opetettu noin, ja he olivat hyvin ne sisäistäneet. Siihen aikaan ulkonaiset asiat osoittivat, kuinka kuuliainen ihminen on Jumalalle. Oli myös selkeästi uskovaiset ja ei-uskovaiset. Ehkä joissakin piireissä niin on edelleen.

Nykyisillä uskisnuorilla (vai mikähän sana vastaa entistä seurakunnannuori-käsitettä) ei samanlaisia sääntöjä ole, tai ainakin paheksuttavat asiat ovat jossakin määrin muuttuneet. Tanssilla ilmaistaan nimenomaan myös uskoa. 

Tämä tuli mieleen, kun osuin katsomaan kotimaa24:n sivulta linkkiä flashmobiin Rautatieasemalla. Kas tässä linkki:

http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/heartbeat-flashmob-asema-aukiolla-katso-video/