Stockmannilla menee huonosti. Myynti supistuu, Venäjän vienti romahti eivätkä ihmiset enää tule tavarataloon niin kuin ennen. 

Mikä neuvoksi? Hesarista olemme saaneet lukea, että johdossa on uudenlaiset tulevaisuudenvisiot. Monia osastoja lopetetaan ja kauppajätti keskittyy muotiin. Ihan totta, siis muotiin!  Ihan kuin ei muotikauppoja jo olisi tarpeeksi. Entisaikoinan Stockmannilla tuli käytyä nykyista paljon useammin, kun se oli työmatkareitin varrella. Silloin suurin vetonaula oli se, että kaiken sai saman katon alta, tarvitsipa nauloja, kirjoja, taulun kehyksiä, talvipalttoota tai saippuaa - muutaman esimerkin mainitakseni. Ei mennyt aikaa kaupasta toiseen rientämiseen, ja välillä saattoi istahtaa kahvilaan levähtämään. Stockalla käynti oli siis elämys, niin kuin muistaakseni Anna Kortelainenkin on kirjassaan naisten maailmoista kuvanut. Toki olen ostanut paljon vaatteitakin Stockalta vuosien mittaan, mutta myös tietokoneen, tulostimen, yleiskoneen, hammasharjoja, suuren määrän kirjoja, kortteja jne. Stocka oli vähän niin kuin Helsingin Harrod's: jos meillä ei haluamaanne tuotetta ole, me hankimme sen teille - ainakin harkitsemme.

Nyt on toisin: alakerta on vuokrattu kodinkonejätille, Akateeminen on myyty  tavanomaiselle kirjakauppaketjulle ja yläkerrassa on ylikansallinen lelukauppa. Akateemisen yläkertaan tulee toimistoja, ties mitä liikkeitä isoon taloon velä tulee vuokratiloihin. Kauas on edetty entisestä arjen huippuhetkestä, jonka saivat aikaan Stockan perinteiset tilat ja mööpelit sekä varsinkin Akateemisen ainutkaatuinen tunnelma arvokkaine hyllyineen ja istuskelusohvineen. Sieltä saattoi löytää tavanomaisuudesta poikkeavia kiinnostavia kirjoja ja lehtiä ja kohdata suunnilleen kenet tahansa. Nyt taitaa monipuolisuudessa voittaa uudistunut Suomalainen, jolla on myymälöitä tiheässä ja paljon palveluhenkistä henkilökuntaa. Erikoisuudet ja pienkustantamojen tuotteet on osattava itse etsiä netistä.

Jos minä olisin ollut Stockan uudistaja, olisin edennyt ihn eri suuntaan. Olisin kehittänyt tavarataloa omaleimaisempaan suuntaan. Olisin ehdottomasti pitänyt Akateemisen ja siellä järjestänyt entistä enemmän ajassa mukana olevia keskusteluja ja kirjallisia klubeja. Vaan ehkä kahvilat, shamppanjabaarit ja epämääräisesti kuljeskelevat kansalaiset eivät tuo riittävästi tuottoa. 

Tosin kuin tästä aiheenvalinnasta voisi luulla, nimenomaan EN ole mikään shoppailija - pikemminkin päinvastoin. Inhoan vaateostoksilla käymistä. Sen sijaan pidän kovasti kirjakaupoissa haahuilusta ja yleensäkin päämäärättömästä flaneerauksesta. 

Niinpä onkin aika sanoa Stockalle näkemiin. Saa nähdä, tuleeko vielä joskus sen uusi tuleminen perinteisemmällä konseptilla. Sitä jään odottamaan.