Aamu-uutisissa kerrottiin, että koulupudokkuus on riskitekijä nuorten rikollisuudelle ja työelämästä syrjäytymiselle. Voi hyvin ymmärtää, että niin on, mutta se ei kylläkään ole mikään syy.

Koulu ei suju ja jää kesken aina jostakin taustasyystä johtuen. Syrjäytymiskehitys on useimmiten alkanut jo lapsuuden kotioloista. Jos lapsi ei saa turvaa, hyväksyntää ja rakkautta, hänen lähtökohtansa ovat jo huonommat kuin muilla. Jos vanhempien aika ja huomio menevät taloudellisiin huoliin tai omiin päihde- ja mielenterveysongelmiin, ei lapsi saa tarvitsemaansa tukea ja hyvää perustaa elämälleen. Jos ei kotona välitetä tai kohdellaan kaltoin, on lapsen koulutiekin takkuista alusta alkaen. Kun mukaan tulevat oma päihteidenkäyttö ja samanlaisista oloista tuleva kaveripiiri, ei ole ihme, ettei koulua jaksa käydä päästötodistukseen saakka.

Miten suojella lapsia paremmin ja antaa jo vauvaikäisenä kaikille kunnon peruslähtökohdat? Murrosiässä on auttamatta liian myöhäistä korjailla puuttuvaa perusturvaa ja itsetuntoa, jotka luodaan ensimmäisten kuukausien ja vuosien aikana.

 

Lisäys 20.2.

Tämänaamuisista uutisista jäi mieleen vielä se seikka, että mielenterveysongelmat ovat yleisimpiä niillä nuorilla, jotka ovat aloittaneet päihteidenkäytön 10 - 11-vuotiaina. Masennus ja muut mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet huimasti viime vuosikymmenten aikana. Ettei vain olisi lisäys tapahtunut samaan aikaan kun nuorten alkoholinkäyttö on yleistynyt nykyisiin massiivisiin mittasuhteisiin? Hermosto kehittyy yli parikymppiseksi saakka. Kai sillä jotakin vaikutusta on, jos nuoren henkilön elimistö on myrkytystilassa viikoittain noin kymmenen kehitysvuoden ajan?  Mikä on yhteiskunnan vastuu, jos vanhemmat eivät kykene rajoja asettamaan??