Tänään oli keväinen päivä: aurinko helotti kirkkaalta taivaalta ja lämpötila oli korkeimmillaan +9°C. Uskaliaimmat nauttivat päiväkahvit puutarhakeinussa ja toiset grillailivat lyhythihaisissa paidoissa pihamaalla. Ei meillä, mutta minä vaihdoin talvinilkkurit kävelykenkiin. Huomenna saatan luopua baskerista ja villakaulaliinasta. :-)

Pihan eläimet ovat myös kevätmielellä. Mustarastaat jahtaavat leikkimieliseti toisiaan (sekä rouvat toisiaan että herrat rouviaan). Talitinteillä on mökkielämä jo alkanut pihapuiden pöntöissä. Ensimmäinen sepelkyyhky eli toukomettinenkin piipahti pihassa tänään. Sen kaukaiset serkut eli pulut ovat viihtyneet näissä maisemissa pitkin talvea. Rusakko ilmaantui illansuussa napsimaan lintulautojen alta ne jyväset, jotka olivat jääneet linnuilta huomaamatta. Oravilla on jo kevätasu vaihdossa: harmaata on enää häivähdys ja ruskea alkaa voittaa. 

Päiväkävelyllä kuulin ensimmäisen peipposen laulavan. Muuttomatkalla ollut lintuparvi lauleli myös korkeuksissa, mutta en millään muista näin talven jälkeen, oliko kyseinen värssy joutsenten vain kurkien. Täytyy taas kuunnella Laulavaa lintukirjaa ja palauttaa talven hiljaisuuden jälkeen mieleen, kuka on kuka.

Äsken radiossa ihana, huipputaitava  Philomela esitti konsertissa Pekka Kostiaisen laulun Satakieli, ja johan oli kaunista! Harmi, että pitää nyt jättää loppukonsertti väliin ja lähteä saunan löylyihin. 

 

Sunnuntaiaamun lisäys:

Tänän toukomettisen puolisokin on päässyt perille. Tuossa ne jyviä syövät yhdessä. Pesivät jossakin lähellä ja kujertelevat varaston katolla kesäiltaisin. Rusakko poikkesi pikaisesti aamulla, mutta mustarastaat ovat uskollisesti paikalla aamusta iltaan. Nok nok nok, koko ajan löytyy syötävää maasta. Näppärimmät urokset ovat oppineet syömään suoraan lintulaudaltakin. Aamulla talipötköä koputteli myös käpytikka, joka on aika uskollinen kävijä myös. Nyt on varmaan menossa tämän kevään viimeinen kattaus kaikille linnuille, kun luonto jo tarjoaa riittävästi popsittavaa.